perjantai 22. joulukuuta 2017

bujo | lokakuun sotkut ja marraskuun puolipuhtoiset

Böö! Siis joo, kyllähän meikäläisellä olisi tälleen joulun alla listalla about miljoona muutakin oleellisempaa hommaa tehtävänä kuin blogin päivittäminen, mut kun ei nyt vaan inspaa. Ehkä toi keittiön siivoaminen voi odottaa mua vielä sen pienen hetken, eh? Elikkäs, edellisessä postauksessa näytin miltä lokakuun pohjat alunperin näyttivät ja taisin myös luvata jakavani ne täytettynä joten, here I am.


Lokakuussa mulla oli käytössä tutut ja turvalliset viikkonäkymät. Viikkonäkymiä käytin ahkerasti myös ihka ensimmäisissä Bullet Journal -kokeiluissani, joten kuvittelin näiden pohjien sopivan mulle, mutta olin väärässä. Tyhjinä sivut oli mielestäni hirmu nätit, kyllä, mutta täytettynä noi viikkonäkymät ei oikeastaan miellytä mua ollenkaan, tai eivät ainakaan tällä hetkellä. Tykkäsin kyllä siitä, että toiselle sivulle sai näppärästi kirjoittaa sekalaisia tehtäviä, mutta muutoin koin nämä kyseiset viikkonäkymät hieman rajoittaviksi ja jotenkin... sekaviksi. En oikein tiennyt mitä laittaisin mihinkin - ajatuksenahan siis oli laittaa kahdessa vikassa aukeamassa koulujutut vasempaan ja omat jutut oikeaan reunaan, mut jotenkin lopputulos ei vaan näytä omaan silmään mitenkään erityisen nätiltä tai tasapainoiselta. Jäi liikaa tyhjää tilaa sinne tänne, ehkä? Mä kun en ole mikään doodlailun mestari, kuten ehkä ootte jo huomanneet.


Marraskuussa halusinkin sitten kokeilla jotain ihan muuta. Alkuperäinen idea oli, että keräisin vaan tuon marraskuussa listalla-otsikon alle tehtäviä, mutta huhheijaa, oli niin hemmetin kiireinen kuukausi ettei se vaan rittänyt. Ajattelin, että jos tarvitsen enemmän tilaa, otan dashboardin käyttöön, koska juuri sitähän varten sen olin luonut, mutta marraskuussa sain kuitenkin toisen idean; halusin kokeilla post-it-lappuja! 


Ystäväni maalasi mulle jokunen aika sitten kuvan Rymystä ja mä sitten tulostin sen pienemmässä mittakaavassa ja läväytin bujooni, kun sopi niin täydellisesti marraskuun teemaväriin... johon sitten huomasin noiden post-it-lappujen sopivan myös ja siitä se ajatus sitten jotenkin lähti -- otin vanhan bujon takaata sivun ja taiteilin siihen nuo kaksi otsikkoa eli tällä viikolla ja ensi viikolla. Sivun toisen puolen jätin tuolloin tyhjäksi. Systeemi oli aika simppeli; post-it laput yksinkertaisesti vaihtoivat paikkaa. Lappuihin kirjoitin oikeastaan vain suurimmat menot ja päiviin/viikkoihin sidotut tehtävät, joita en ollut laittanut tuohon marraskuun isoon listaan. Tykkäsin systeemistä, mutta en ehkä ottaisi sitä enää käyttöön keskellä lukukautta vaan ehkä esim. kesälomalla tai muutoin vain väljemmän kuukauden kohdalla. Marraskuu oli tosiaan yllättävän kiireinen kuukausi opiskelurintamalla, joten siinä mielessä olisin ehkä tarvinnut tähän rinnalle päiväkohtaiset lokit, mutta toisaalta, ne olisin edelleenkin saanut helposti tehtyä dashboardiin jos olisin todella kokenut tarpeellisiksi. Tämän pohjan perimmäinen tarkoitus oli säästää sivuja ja siinä se todellakin onnistui; koko kuukausi vei vain neljä aukeamaa kun taas esim. syyskuu vei about 7. Niiiiin ja sikälimikäli joku miettii mitä nuo värit tuossa kuukausiseurannan sivussa edustavat niin siinähän on siis tosiaan mielialaseurantani. Samainen seuranta löytyi lokakuussa aina päivän kohdalta - se pitää sisällään sekä aamun että illan fiiliksen. Marraskuun tarroista saan kiittää tätä ihanaa tyyppiä (sekä muistaakseni sanelmatuomista + lamppuartsia) ♥ ^_^ ♥ Rakastuin varsinkin noihin kristallitarroihin niiden herkullisten värien takia että joo, niitä voi(t) sitten hankkia mulle lisää, eiku (yes, I am talking to y o u).

Että semmoista tällä kertaa! Itse fanitan ihan älyttömästi tällaisia "täydet + tyhjät" -postauksia muiden blogeissa, joten olisi tosi kiva kuulla mitä muut ovat mieltä asiasta? Yay vai nay? Esim, haluasitteko jatkossa nähdä miltä meikäläisen bujo kuukausittain näyttää sekä tyhjänä että täytettynä vai riittääkö ns. pienemmät päivitykset ja/tai instakuvat? Ylipäätään kaikki ajatukset, kysymykset, toiveet ja/tai ynnä muut kommentit bujo-aiheisiin postauksiini liittyen ovat enemmän kuin tervetulleita! :)

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

bujo | syyskuun sotkut ja lokakuun puhtoiset

Hellurei, täällä taas! Mä vähän salaa sisimmissäni pelkäsin, että alkuhuuman hälvetessä kyllästyn bujoiluun totaalisesti, mutta ehei, ei siltä vaikuta. On ollut erityisen ihanaa huomata, että bujokärpänen on purrut mm. vähintään yhtä opiskelutoveria, haha. I am not alone! Aina kun luennolla bongaan jollakulla microneita tai kovakantisen, kuminauhallisen vihkon, huomaan miettiväni, että bujoileekohan tuokin :D Toisaalta samaan aikaan tekisi mieli välillä kailottaa, että minä sitten muuten törmäsin tähän konseptiin jo ennen kuin siitä tuli tämmöinen "trendi", ettäs tiedätte! Joo, mulla on henkisiä ongelmia, tiedän.

Anyways, mitä itse bujoiluun tulee --- olen nyt pyrkinyt siihen, etten tee bujoon pohjia valmiiksi liian pitkälle tulevaisuuteen. Osittain etten kyllästy ja osittain, koska alkuperäisessä ideassaan bujo ei toimi niin. Facebooryhmissä olen huomannut juurikin sen, että porukka innostuu jutusta ihan silmittömästi ja pyrkii tekemään koko joskus jopa koko vuodelle pohjat valmiiksi ja joillekin se varmasti toimii. Minullakin se toimi, yhdessä vaiheessa. Pointti vaan on se, ettei bujossa ole kyse siitä - silloin kyseessä on itsetehty kalenteri ja siinäpä se. Bujo kun ei syvimmiltään ole kalenteri vaan viittaa systeemiin ja sen ideologiaan sekä merkkeihin, joilla jokaisella on omat funktionsa. Moni tuntuu kamppailevan samojen asioiden kanssa kuin minä alussa; takaraivossa on tarve pitää bujo siistinä ja nättinä ja eri jutut omissa kategorioissaan. Mulla kesti pieni ikuisuus, ennen kuin hyväksyin, että se bujon idea on nimenomaan se, että kaikki jutut saavat olla epäloogisessa ja sekavassa järjestyksessä, koska sisällysluetton avulla homma pysyy kasassa. Mulle onkin nykyään tärkeää, etten yritä rajoittaa itseäni tai mieti, ettei joku sovi jonnekin. Se, oli se mikä tahansa, sopii just sinne minne sen päätän laittaa. Silti olen ennenkaikkea sitä mieltä, että jokainen saa sekä toteuttaa bujoaan että kutsua sitä juuri niin kuin itse haluaa ja samanlainen ajatus löytyy myös virallisesta Bullet Journal -vihkosta:


Kesällä annoin kuitenkin itselleni luvan taiteilla uutukaiseen leuchtturmiin sivuja valmiiksi syksyä varten, mutta vain ja ainoastaan sillä ehdolla, että joka kuukaudelle tekisin jotain erilaista. Tämä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, sillä se auttoi meikäläistä löytämään omat inhokkini ja suosikkini. Tammikuun ja helmikuun pohjat tein itselleni valmiiksi samalla periaatteella tässä ihan vähän aikaa sitten, eli joka kuukaudelle kehitin jotain uutta ja erilaista sekä yhdistelin jo hyväksi havaitsemiani elementtejä. Niistä lisää toisella kertaa, I promise!

Syyskuun tyhjät pohjat voit btw tsekata esim. täältä, mutta tässäpä ne täytettynä -- pahoittelut muuten kuvien laadusta, joku aivopieru on saanut meikäläisen kuvailemaan iltaisin enkä nähtävästi ole osannut sammuttaa työvaloani, joka näkyy kuvissa mukavasti, huoh. Jospa vaikka ensi kerralla yrittäisin olla hippasen fiksumpi ja kuvata esim. päivänvalossa... anteez.


Syyskuussa sitouduin kokeilemaan päiväkohtaisia lokeja ja tykästyin kovin. Päivälokithan ovat nimenomaan se Bullet Journalin perussuola, joskaan tässäkään en aivan täysin noudata alkuperäistä kosenptia. Itse en esimerkiksi aina siirrä tehtäviä päivältä toiselle vaan pikemminkin viikolta toiselle. Jos teen asian, joka lukee maanantain kohdalla, merkkaan sen tehdyksi riippumatta päivästä. Tehtävät, jotka ovat vielä sunnuntaina auki, siirrän tarvittaessa seuraavalle viikolle. 


Koska syyskuussa tykkäsin aukeaman reunassa olevasta viikkonäkymästä, päädyin lokakuussa kokeilemaan uudestaan jo tutuksi tulleita viikkonäkymiä. Eli tässäpä siis lokakuun tyhjät sivut:


Noista mun seurannoista muuten sen verran, että mua ahdisti jostain syystä tosi paljon ajatus siitä, että vieraat ihmiset tietäisivät mitä seuraan - lähinnä, koska seuraan omasta mielestäni välillä todella henkilökohtaisiakin asioita enkä halua niitä muiden tietoisuuteen. Halusin kuitenkin pystyä esittelemään bujoani sekä opiskelutovereilleni että netissä ja tästä syystä värikoodasin seurantani jo aika alussa. Bujon takakannessa kulkee luonnollisesti mukana lappu, jossa niiden merkitykset ovat avattuina, mutta itsehän en lappua enää tarvitse sillä muistan värikoodini ulkoa. Punainen esim. merkitsee allergialääkettä ja keltainen Rymyn kynsien leikkausta.

Ensi postauksessa voisinkin sitten jakaa lokakuun täydet sivut ja kertoa mm. sen, miltä viikkonäkymän käyttö tuntui päivälokien jälkeen :)

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

rymyn kesäterkut


Oon varmaan viikkoja miettinyt taas vaihteeksi, että miten tän blogihiljaisuuden rikkoisin - miettinyt miten mä parhaiten selittäisin minne hävisin ja miksi, mutta tulin siihen tulokseen, ettei mun varmaankaan tarvitse... ei tää taida olla ensimmäinen kerta, kröhöm. Tällä erää riittänee kun kerron, että viime kuukaudet ovat olleet henkisesti raskaita, eikä vähiten meille läheisen ihmisen sairastumisen ja poisnukkumisen takia. Henkan kesäloma on ohi ja meikäläinen palaa opinahjoon huomenna... käsittämätöntä! Kieltämättä tuntuu vähän siltä, ettei tänä kesänä (sikälimikäli tätä harmauden ja sateen multihuipentumaa voi oikeasti edes kutsua kesäksi) oikein ehtinyt kaiken huolen ja surun keskellä kunnolla edes lataamaan akkuja, mutta jospa se tästä... Mä en just nyt kuitenkaan halua omasta tilanteestani sen enempää höpötellä - Rymyn elämässä puhaltaa uudet tuulet, nääs! Ensiksi kuitenkin muutamat kuvat meidän "kesältä":


Käytiin heinäkuun alussa moikkaamassa Serppaa ja Myytiskää yhden viikonlopun verran ja tuo pieni irtiotto arjesta tuli niin tarpeeseen! Rymy nautti silminnähden auringosta, valtavasta pihasta ja varsinkin nurmikosta ♥ Samalla reissulla otin muuten Myytistä ja mun äidistäni jotenkin tosi mainion kuvan ja sen ehdinkin silloin heti postaamaan instaan :D


Bongaa vauhtiwhippet :D


Bestikset ♥___♥


Kiitos iskän kyydityksen, me päästiin Rympän kanssa viikoksi mummilaan pappan passattavaksi ja pyörähdettiin siinä sivussa myös kummieni mökillä (oli muuten tod näk tämän "kesän" eka ja vika kerta kun meikäläinen ui, surullista). Rymy tulee ihan älyttömän hyvin toimeen kummieni westien kanssa, eikä lähde mökin pihapiiristä nenänsä perässä mitenkään hälyttävän pihalle, mikä on tosi huojentavaa. Rymy seisoi itse asiassa pitkälti saunan oven takana vinkumassa sen aikaa, kun kehtasin sinne ilman hänen majesteettiaan mennä, haha.


Myös melkoisen rohkea jänönen kävi mökillä kylässä meidän siellä ollessa! Onneksi kumpikaan koirista ei otusta huomannut... vaikka toisaalta, olisihan se ollut ihan kiva nähdä Rympän reaktio tälleen sateella; olisikohan mahtanut lähteä katoksen suojasta mihinkään? :D 


Sateesta "nautittiin" myös seuraavana päivänä... ystäväni ajoi Nummelaan omien koiruuksiensa kanssa ja me ei-sokerista-tehdyt reippailimme kaatosateessa höpöttäen ja mm. mustikoita syöden. Oli kyllä niin terapeuttinen lenkki, eikä tuo sadekaan oikeastaan haitannut mitenkään - ainakaan meitä ihmisiä :D


Niiiiiin ja tosiaan, treffattiin ekaa kertaa ikinä ystäväni perheen uusin jäsen eli kuvassa näkyvä kaunokainen ♥ Aivan ihana neiti, en voi muuta sanoa.


Onneksi me saatiin mummin ja papan luona nauttia myös auringosta! Meikäläisestä pihalla parasta oli marjojen syönti - Rymystä parasta oli sen sijaan pihan kokonaisvaltainen vahtiminen, vaikka malttoi tuo onneksi välillä ottaa tehotirsojakin... ja syödä mm. karviaisia mun kanssani :)


Käytiin syömässä kummieni luona ja myös siellä Rymy muisti oleellisen... kerjäämisen ja vahtimisen, kuinkas muutenkaan.

Ja sitten niitä vähän uudempia kuulumisia - long story short: Käytiin lekurissa elokuussa ja mä koin elämäni shokin... vaaka näytti Rymyn painoksi 17,2 kiloa. Kyllä, oikeasti. Okei, no ei se ihan täysin yllärinä tullut, koska pari ihmistä ehti mulle meidän reissulla kohteliaasti huomauttaa Rymyn painosta, mut silti... ei sitä vaan ite jotenkin näe. Mä päätin, että asialle tehdään samantien jotain ja otettiinkin Henkan kanssa itteämme niskasta kiinni välittömästi!


Tästä johtuen uskaltauduttiin vihdoinkin sekä etsimään lähin koirapuisto että käymään siellä. Ollaankin tän parin viikon ajan koirapuistoiltu lähestulkoon päivittäin joko kävellen tai autolla. Alkuun Rymy lähinnä kyyhötti sylissä tai puiston penkillä - tässä yhtenä päivänä se meni ja loikkasi ensitöikseen penkillä istuvan naisen syliin (ai että mua muuten hävetti), mutta onneksi naista vain nauratti koko juttu.


Joka kerta Rymy kuitenkin uskaltautuu rohkeammin muiden koirien luokse sekä kauemmas ja kauemmas meistä, joten keräillään sitä rohkeutta ja itseluottamusta tälleen pikkuhiljaa. Tästä syystä en myöskään kieltänyt ekoilla kerroilla Rymyä tulemasta syliin tai seisomasta/istumasta puiston penkeillä, joskin pistän alas heti jos sieltä alkaa muita komentamaan. Nyt en ota enää edes syliin, mutta penkille saa edelleen tulla jos on hiljaa. Tänään Rymy jopa ihan kunnolla juoksi parin muun koiran kanssa ympäri puistoa - olin haljeta ilosta! SE LIIKKUU, OU MAI GAAAD.


Kaikesta huolimatta Rymyllä tuntuu aina olevan kovasti muille asiaa ja useasti muiden innostuessa leikkimään, Rymy vähintään käväisee paikalla vähän leukojaan louskuttamassa... en oikein tiedä mitä mieltä olen asiasta. Toisaalta on rasittavaa, että mun koira on vähän väliä äänessä, mutta toisaalta on mukavaa, että se välillä uskaltautuu ottamaan osaa leikkiin vaikkakin sitten äänekkäästi. On myös suhteellisen huvittavaa, miten koirien juoksuleikit ja painit katkeavat aina välittömästi uuden kaverin lähestyessä puistoa, jolloin koko lauma kerääntyy aidalle tervetuliaskonsertoimaan.


Alkuun Rymy ei antanut oikeastaan kenenkään tulla lähelle tai oikeammin sanottuna, Rymy pyrki aina karkuun jos joku tuli liian lähelle. Nyt ollaan onneksi siinä pisteessä, että talonkin kokoinen koira saa jo vähän nuuskuttaa eli Rymy ei enää keskity pelkästään oman persuksensa suojelemiseen, haha.


Niin, ja ollaan tosiaan palattu raakaruuan - tai oikeastaan sekaruuan - ihmeellisen maailmaan eli aamulla meillä tarjoillaan nappuloita ja illalla sitten jotain ihan muuta. Meidän on ensinnäkin ihan pakko saada Rymyn painoa alemmas (tällä hetkellä ollaan about 16 kilon kohdalla, jes!), mutta vielä tärkeämpänä koen hammashuollon... Rymyn hampaiden peseminen on täyttä tuskaa ja lääkäri huomautti alkavasta ientulehduksesta. Tämä ei sinänsä ollut mikään uutinen; viime vuoden marraskuussa käytiin putsaamassa hampaat ja jo tuolloin todettiin, että muutamassa yläetuhampaassa on lievästi syventyneitä ientaskuja ja että hampaiden hoitoa pitäisi tehostaa. Meitä ohjeistettiin muun muassa harjaamaan Rymyn hampaita, mutta eihän siitä oikein tullut mitään ja kaiken huolen ja surun ja mukakiireen keskellä koko homma vain yksinkertaisesti unohtui. Kuten sanoin, viimeinen vuosi on ollut todella raskas... tää taisi olla eka vuosi, kun en jaksanut blogin puolella (tai ylipäätään missään) noteerata edes Rymyn 6-vuotissynttäreitä. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että on aika siirtyä eteenpäin. Nyt on aika keskittyä taas vähän enemmän meihin, omaan itseensä ja tuohon meidän karvaiseen lapseen. Alku on ainakin lupaava, eikö?!