Äiti on ollut nyt parisen viikkoa meillä kylässä (asustaa siis normaalisti Hollannissa) ja tämän takia sisko pyörähti torstaina muutamaksi tunniksi kylään Mikkelistä asti - tietysti kera Lanttusen, koska muuten me ei Rymyn kanssa oltaisi edes avattu ovea, oltaisiin vaan käsketty menemään takaisin kotiinsa kun on kerran unohtanut jotain oleellista, öö. No ei vaan ;) Mutta oli se kyllä kiva nähdä Lucaa, penneli on kasvanut ensikohtaamisesta ihan törkeästi - ja ihan jo viime kerrastakin on tullut korkeutta huimasti lisää! Noin se aika kiitää; kohta toi laps menee varmaan Rympylän ohi, huhhuh.
Noiden muutaman tunnin aikana riiviö ehti mm. kiusaamaan Rymyä enemmän kuin tarpeeksi, saamaan muovilapiosta päähänsä (se oli vahinko, mulla ei ole silmiä selässä!) sekä vääntämään mukavan löysän kasan takaoven eteen - selkeästi lapsi oli kyllä oikeassa suunnassa eli ihmisten vika kun ei ymmärretty avata ovea (johtuen ehkä siitä, että oltiin tultu sisään takapihalta n. minuutti aikaisemmin, ahem).
Sisko jätti muutaman kerran Lucan meikäläisen kanssa yksin kaupassakäynnin yms takia ja vähän tuo aina vinkui ensin emäntänsä perään ja hetkisen ihmetteli asiaa, mutta pitkään poitsu ei jaksanut ovella istua odottamassa vaan palasi aina kiusaamaan Rymyä, haha. Vasta vierailun loppuhetkillä lasta alkoi väsyttämään niin paljon, että pisti itsensä maate ihan Rympylän viereeen, ajatteli varmaan että tuon akan viereen en mene ku se just kidutti mua niillä kynsisaksilla mamman kanssa. Tai no, todellisuudessa ensin Luca meni ja istahti suveneeristi Rymyn pään päälle niin että läsähti; yritin saada siitä kuvan napsaistua, mutta vissiin toisen nenä pyllyssä ei tuntunutkaan kivalta kun vaihtoi heti asentoa - Rymyhän ei siis tehnyt elettäkään tuossa tilanteessa, ei äännähdyksen äännähdystä. Ainoastaan silloin kun Luca kirjaimellisesti kävelee Rymyn yli (siitä Rymy ei tykkää) meidän poika ilmaisee mielipiteensä vinkaisemalla säälittävästi. Eli tiivistettynä, kyllä noista vielä hyviä kamuja tulee, en epäile yhtään ♡ Rymyä tosin sai komentaa aika paljonkin, kun sehän innostui örisemään mörisemään kuin mikäkin pahis - pientä alistamistakin oli havaittavissa, mut eiköhän se siitä. Meitin hölmö oli jotenkin niin omassa elementissään - kyllä whippet selkeästi whippetin tunnistaa!
Ei ollut suuri yllätys, että kamera pysyi koiruuksien vauhdissa taas kerran ainoastaan off-vaiheessa, joten kauhean kummoisia kuvia ei tälläkään kerralla ole tarjolla. Muutenkin aina kun oli aivan täydellinen posetus, jompikumpi meni ja pilasi kuvausyrityksen tavalla tai toisella - esimerkkinä tuo kuva Rymystä ja siskostani; eikös Luca pompannut messiin heti kun olin saamassa ihan täydellisen kuvan. NIIN tyypillistä!
Anyway, myö toivotellaan teille täältä hyviä vappuja, vaikkakin tälleen vähän myöhässä kun ei edellisessä postauksessa muistettu sellaista tehdä! Ei voi aina muistaa kaikkea....
Anyway, myö toivotellaan teille täältä hyviä vappuja, vaikkakin tälleen vähän myöhässä kun ei edellisessä postauksessa muistettu sellaista tehdä! Ei voi aina muistaa kaikkea....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti