tiistai 29. joulukuuta 2015

joulu 2015

Joulu oli ja meni - taas, ihan niinkuin joka vuosi.

Joillakin on tosi selkeät jouluperinteet ja joulu vietetään aina saman kaavan mukaan ja yleensä samassa paikassa, mutta meillä edelleenkin reiluuden nimissä vuorotellaan tämän asian suhteen. Viime joulu vietettiin Henkan perheen parissa lapsilauman sekä sen tuoman hulinan ja vilinän keskellä, siispä tänä vuonna suunnattiin meikäläisen isovanhempien luokse etelämpään, jossa aattoa vietettiin vähän pienemmällä porukalla hippasen rauhallisemmin. Vaikka musta oli aivan ihana nähdä taas mummia ja pappaa, kummeja ja kahta serkkua (kyllä, äidin puolelta näitä löytyy vain ja ainoastaan kaksi, isän puolelta varmaan lähemmäs 40) sekä siskoa, tämä oli valehtelematta ensimmäinen joulu kun ihan oikeasti jollain tapaa kaipasin myös Henkan puolen sukua, sijaisvanhempia ja sisaruksia lapsineen - ja kaikkea sitä fiilistä, mitä se tohina ja lahjojen odotus tuo mukanaan.

Tottahan toki näihin ihmisiin on tässä viiden vuoden aikana ehtinyt kiintyä, Henkan kummipoika mm. taipuu usein huomaamatta muotoon meidän vaikken edes kuulu kirkkoon, mutta luonnollisesti mulle mun suvun jouluperinteet ovat aina olleet asteen verran rakkaampia; jouluun kuuluu mummila ja ne tietyt joulukoristeet, glögi ja lahjojen odottelu ja höpöttely juuri noiden ihmisten kanssa, joten oli oikeastaan aika jännää huomata, kuinka tuon toisenkin suvun jouluperinteet ovat kaivautuneet meikäläisen sydämeen - hitaasti, mutta varmasti. Kyse ei ollut pelkästään siis niistä ihmisistä, vaan ihan oikeasti kaipasin niitä perinteitä ja kappas kepposta, kaikkea sitä menoa ja meininkiä.

No mutta, ensi vuonna sitten! Tänä vuonna keskityin lasten vahtimisen sijasta koirien ihasteluun, of course. Joka vuosi homma toimii mallikkaammin ja mallikkaammin, olen niiiiin iloinen ja ylpeä ja ennen kaikkea helpottunut; se meidän eka yhteinen joulu oli nääs aika tavalla erilainen... Rymy käyttäytyi tosi hyvin, jos ei lasketa satunnaista remmirähjäämistä naapurin koiralle, joka pääsi tällä kertaa yllättämään meidän poitsun. Ensimmäisen yön Rymppä valvotti meikäläistä, ei millään tahtonut ymmärtää miksi oven täytyy olla kiinni, miksi sänkyyn ei saa tulla tai miksi hemskutissa ei saanut mennä kummitätsyn viereen nukkumaan!?! O.o

Kummit (eli siis äitini sisko miehensä kera) tulivat meidän perinteitä kunnioittaen joulupäivänäkin syömään - samaten iskä ja pikkusisko kävivät kylässä. Oli tosi kiva olla ja istuskella ja höpötellä hetki, varsinkin kun kumminikaan eivät olleet ehtineet lähteä. Olen todella iloinen siitä, että vaikka mun vanhempani ovatkin eronneet, iskä ja nuorin siskoni ovat aina enemmän kuin tervetulleita äitini vanhempien luokse. Kertaakaan en mummilasta ole päässyt lähtemään ilman etteikö heidänkin kuulumisiaan olisi kyselty.

Tässä tälleen tiivistettynä meidän joulu, mun aattonihan saapui vasta sunnuntaina, ainakin mitä odottamiseen ja jännittämiseen tulee - heräsin aamulla ja kysyin ensimmäisenä, että joko kohta lähdetään?! Eli tosiaan, Henkka vei mut elämäni ekaa kertaa Ikeaan! Voitte vaan arvata mistä aiheesta postailen seuraavaksi, haha :D 

Ps. Pahoittelen, pukki ei tuonut uutta puhelinta - ainakaan vielä, joten nyt on tyydyttävä Henkan kännykän laatuun. Nim. Sydän Itkee Verta.

maanantai 21. joulukuuta 2015

kaaos työhuoneessa

Haaveilen tällä hetkellä lähinnä kahdesta asiasta; uudesta, mielellään toimivasta puhelimesta sekä työhuoneesta, jossa vallitsisi edes jonkinlainen järjestys ja harmonia jatkuvan sekasorron sijaan. Yhdellä kuvalla voin täydellisesti todistaa sekä miksi tarvitsen uuden puhelimen varustettuna paremmalla kameralla että miksi nykyinen työhuoneemme ei vaan toimi.


No, ymmärtänette yskän, olettaisin. Omat haasteensa kyseisen huoneen uudelleen järjestelyyn asettaa ei pelkästään a) huone itse, mutta myös b) liukuovi, c) kaapit sekä tietenkin kaapinovet, joita ei edelleenkään olla kaikkia saatu aikaiseksi maalata ja/tai kiinnittää paikoilleen, d) huonekalut, joiden tulevaisuudesta en oikein tiedä, koska tunnearvo ja henkilökohtainen suosikkini e) eli kaiken tämän lisäksi, huoneeseen olisi hyvä jäädä tila myös ilmapatjaa varten, sillä kovin usein meillä on vieraita yhtäaikaa sekä vierashuoneessa että työhuoneessa.

Herää pakollakin kysymys: mistähän pirusta sitä tämän projektin oikein aloittaisi? No, pitkän - ja kun sanon pitkän, todellakin tarkoitan sitä - mietinnän jälkeen olen vihdoin tullut siihen tulokseen, että jostain on luovuttava ja pieniä kompromisseja tehtävä.

Tällä hetkellä meillä on käytössä kaksi pöytää; minun ihanan ilmava ja tilava pöytäni, jota suorastaan rakastan, sekä Henkan pieni ja ahdas, joka on itse asiassa oikeasti meikkipöytä ja pitää sisällään tavaraa, jota meistä kumpikaan ei todennäköisesti ole nähnyt vuoteen, öö. Minä tykkään omasta tilastani ja siitä, ettei pöydälläni ole muuta kuin minun tavarani suht siistissä järjestyksessä, mutta ehkäpä tässä olisi kompromissin paikka, kröhöm. Jospa tuo kanssaeläjänkin pöytä pysyisi siistimpänä jos kun olisi paremmat säilytysmahdollisuudet ihan siinä käden ulottuvilla?

Tuo meidän kirjahyllymme tuntuu olevan pohjaton musta aukko, joka vetää sisälleen mitä tahansa, ekan luokan kokeista lähtien, joten siinä olisi varmaankin toisen kompromissin paikka... ehkä-mahdollisesti nimenomaan meikäläisen olisi hyvä käydä omat varastonsa läpi ja pohtia onko kaiken säilyttämisessä mitään järkeä vain koska hei, tunnearvo! Niin ja mikä ihaninta, tulostimellekin pitäisi löytää oma paikka, taas. Se kun otettiin käyttöön yllättäen heti välittömästi sen jälkeen, kun olin tunkenut sen kaappiin käyttämättömyyden takia - kuinkas muutenkaan? Siispä, voisiko tässä olla ratkaisu?
Toki joutuisimme jakamaan pöytätilan, mikä on neuroottiselle kontrollifriikille (eli minulle, selvennyksen vuoksi) melkoinen pala purtavaksi, mutta vastapainona; molemmille saataisiin omat säilytystilat, joka voisi itsessään olla todella toimiva juttu. Toki tämän kanssa ilmapatjan kohtalo jäisi vähän kysymysmerkiksi, mutta ehkä kaikkea ei voi saada...

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

viikon arkiruoat testissä | #2


listalta löytyvä VUOHENJUUSTO-BROILERISALAATTI muuttui meidän käsittelyssämme muotoon
HALLOUMI-BROILERISALAATTI

kauppalistalta löytyi:
200g vuohenjuustoa halloumijuustoa
450g broilerinfileesuikaleita kanaa muodossa missä hyvänsä
kurkku
kirsikkatomaatteja
salaattia
persimoni
oliiveja
cashew-pähkinöitä
pinjansiemeniä
viinirypäleitä 

Huom! Alkuperäinen "kauppalista" ja teko-ohje TÄÄLLÄ!!

Kauan siinä nähtävästi kesti, mutta nyt päätettiin taas jatkaa tätä arkiruokakokeilua - vihdoinkin!!! Monesti on mielessä käynyt ja Henkan kanssa asiasta puhuttu, mutta aina tullut muka jotain. Tosiasiassa ei vaan olla saatu aikaiseksi, veikkaisin. Eikun, itseasiassa; vuohenjuusto-broilerisalaatti tehtiin kyllä jo kerran aikoja sitten, mutta kanssaeläjä jätti tuomatta kaupasta mm. pähkinät allergiani takia, persimoneja ei löytynyt ja onnistuttiin sulattamaan vuohenjuuston täysin. Kaiken lisäksi minä totesin, taas kerran, etten ihan aikuisten oikeasti voi sietää tuota kyseistä juustoa, vaikka sitä monet hehkuttavat. Hyi yöks, kiitos ja anteeksi.

Jotenka, tällä kertaa tehtiin suosiolla toisin! :) Pähkinöitä laitettiin tosi ministi allergiani takia ja omaan annokseeni heitin päälle pinjansiemeniä. Sitä paitsi, kuten viimeksi sanoin, tässä kokeilussa on meikäläisen mielestä parasta juurikin se, että pienellä modifoinnilla saa muokattua toisen reseptin itselleen sopivaksi ja kuitenkin samalla pääsee tutustumaan uusin juttuihin; enpä ollut ennen kuullutkaan persimoneista o.O Nyt ne on ihan mun suosikkeja ja niitä on kannettu kotiin kaupasta joka kerta - ihana törmätä johonkin uuteen ja herkulliseen ja todeta, että jumankekka, mä en ole näille allerginen! Meillä tämä versio siis toimi ja mikä tärkeintä, tykättiin kumpikin aikaansaannoksesta.