torstai 28. tammikuuta 2016

minä vs viherkasvit | 0-1


Mä ja viher--- ei hittolainen, taas toi meitin ängri böööördzi harrastaa photobombausta!!! WHAT IS HIS  PROBLEM? No, onneksi se sentään sopii täydellisesti tohon punaiseen yöpöytään, joka meillä on eteisessä. Olin siis sanomassa, että mä ja viherkasvit ei olla koskaan tultu kunnolla toimeen. Ikinä. Syy ei mun mielestä ole (enää) millään tavoin mun, vaan täysin niiden viherkasvien. Ehkä ne kantaa jonkinlaista kaunaa, en tiedä, mutta tuntuu ettei koskaan ole mikään hyvin - niille ei vaan kelpaa mikään, vaikka mä olen valehtelematta parhaani tehnyt ja kaikkeni antanut! Jos ei ole liian kylmä, on liian kuuma, jos ei ole kasteltu liikaa niin sitten liian vähän, jos ei ole liian valoisa paikka niin sitten liian varjoinen. Mä olen saanut vahingossa tapetuksi enemmän kasveja kuin mitä ihmisellä sormia ja varpaita yhteensä, mukaan lukien niin kaktuksen kuin rahapuun. Jälkimmäisen olen tappanut ainakin kahdesti, ja aina samalla tavalla, eli alan epäilemään ettei kertaus todellakaan ole opintojen äiti.


Yhtenä aamuna huomasin molempien viirivehkojeni nuupahtaneen. Tämä ei sinänsä ole mitenkään poikkeavaa, koska olen muutenkin ottanut tavakseni seurata tämän kasvin nähtävästi epämääräisiä signaaleja. Lehdet roikkuu, aika kastella. Ottaen huomioon, että olen saanut sen kerran ihan jopa kukkimaan, niin mä ihan aidosti luulin olevani oikeilla jäljillä, mutta ehei. Kastelin siis molemmat vehkat normisti nuupahduksen huomattuani ja seuraavana päivänä totesin toisen näyttävän huomattavasti paremmalta, kuten ylemmästä kuvasta nähdä voi (siitä voi nähdä muuten senkin, että ruukku kaipaisi vissiin lisää multaa tai kasvi ainakin jakamista pariin osaan, en kestä katsoa tollasta ahtautta!), mutta toinen... no, olin jo hautajaisjärjestelyjä hoitamassa, kun onneksi sain vinkin facessa ja kärsineempi vehka päätyikin välittömästi teho-osastolle (Jouduin koiran takia laittamaan vatiin, ei oltu ihan samaa mieltä siitä saako tähän koskea vai ei, jos on lattialla paperin päällä...) Ei ainakaan pääse kukaan sen vihreistä kavereista sanomaan, ettenkö olisi yrittänyt! Tänään aamulla vehka näytti tosin edelleen yhtä masentuneelta, joten ehkä elvytys aloitettiin tällä kertaa liian myöhään? ... Vaihtoehtoisesti, mitähän mä nyt tein väärin? XD


Miksi mä kerta toisensa jälkeen yritän, sitä en tiedä. Kai mä olen vähän pöljä tai sitten vaan optimisti, hahah. Mut kai nyt jossain vaiheessa luulis homman alkavan sujua?! Ja siis totuuden nimissä, on mulla pari sellaistakin kasvia joiden menetys kävisi oikeasti tunteisiin - niinkin on joskus käynyt, ahem. Ei nyt vaan edellisenä kesänä taisi kuolla äidiltä peritty kissus ja silloin tirautin pari kyyneltä. Sain tässä jokunen aika sitten ystävältäni pari pistokasta kasvista, jonka nimeä en todellakaan tiedä, enkä mä todellakaan kehtaa teille kertoa miten niille kävi. Sanotaanko vaikka niin, että onneksi ystävälläni on tuuheampi versio kyseisestä kasvista...


Sain ystävältäni aikoinaan kultaköynnös-vauvan (kerrottehan jos linkki ei toimi, mulla on vielä vähän systeemit hakusessa...), jonka olen onnistunut sekä pitämään hengissä että elvyttämään vähintään kerran - ellen kaksi! On se kertaalleen jaettu kahtiinkin, wuhuu! Mitä tuohon elvyttämiseen tulee, saatoin yhtenä kesänä unohtaa kaikki viherkasvini kolmeksi päiväksi ulos porottavaan aurinkoon, hups. Olenko muka ainoa, jolle on käynyt näin, täh?! Saattaa myös ehkä olla, että juuri tuosta kyseisestä unohduksesta johtuen se mainitsemani kissuskin kuoli, kuten muutama ystävänsäkin... se oli surullinen päivä se.


Mä en myöskään ymmärrä sitä, miten jotkut kerran kasvin nimen kuultuaan, muistavat sen aina - sama pätee kyseisen kasvin oikeaoppiseen hoitamiseen, joka mun on tarkistettava lähestulkoon kuukauden välein, koska MÄ EN VAAN MUISTA. Mä tiedän, että mulla on viirivehka ja tähänkin päädyin pitkän googlettamisen jälkeen, mutta mitään muuta oleellista en sitten enää muistakaan. Samoin tiedän ystävältä saadun kasvin olevan kultaköynnös, koska hän niin itse kertoi, öö. Myrkyllinenkin tiedän sen olevan ja kuulemma tykkää kasvaa ylöspäin, mutta enempää en taida kyllä muistaa O.o Jukkapalmun tiedän ja tunnistan, koska sellaista nimenomaan pyysin - ja sellaisen sain. Tosin tunnistan ainoastaan omani, eli vieraassa paikassa tilannehan olisi täysin toinen, haha. Mikä taasen tuo postauksen ekassa näkyvä kasvi tarkalleen ottaen on, ei hajuakaan, mutta yksi suosikeistani se on silti! Osittain, koska se on edelleen hengissä. Työhuoneen makeover -postauksessa yksi sen sisaruksista vilahtelikin useampaan otteeseen. Meillä on yhteys, jota edes en ole saanut tuhottua. Ihana kasvi.

Mä murehdin tätä postausta näpyttäessä josko olen maailman ainoa nainen, joka ei tajua näistä viheliäisistä otuksista mitään... Onneksi kävin samaisena iltana Henkan siskon kanssa lenkillä ja löysin samantien kohtalotoverin! On meitä sentään kaksi, ei tunnu enää niin pahalta. Vai löytyykö meitä kenties enemmänkin, hmm?

Ps. Jos joku tahtoo kertoa mulle miten näitä kuvissa näkyviä hirviöitä oikein hoidetaan oikeaoppisesti, niin arvostaisin kovasti... :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti