maanantai 29. helmikuuta 2016

keittiössä räjähti


Lauantaina mun oli tarkoitus viettää rento krapulapäivä Henkan lähtiessä sukeltamaan kaverinsa kanssa, mut en mä sit ollutkaan ihan niin heikossa hapessa kuin etukäteen oletin. Mun piti ihan vaan olla ja relata Rymsterin kanssa, tehdä ei yhtään mitään, mutta kuinkas kävikään? Jostain kumman syystä keittiössä räjähti mä päätin tehdä keittiössä täyden inventaarion ja siinä samalla vaihtaa kaikkien tavaroiden paikkoja, kröhöm. Ei mennyt kuin hetki ja keittiö näytti aikalailla tornadon uhrilta... pistin Henkalle varovasti viestiä, josko sittenkin toisi meille salaatit kotiin tullessaan (ei sillä, että keittiönpöydän ääressä olisi ollut tilaa syödä), kokkailu kun olisi ollut aika mahdoton tehtävä tuon sekasorron keskellä... ette edes halua tietää miltä lattia näytti O.o


Kaikki käyttämättömät astiat laitoin joko kiertoon tai käyttöön, yleiskoneen nostin esille (koska mitä hemmettiä me sitä jemmataan vuosi toisensa perään meidän kaapissa, jos ei koskaan edes opetella koko kapistusta käyttämään?! Henkkahan ei edes muistanut koko laitteen olemassaoloa...) ja vähänkään roskalta vaikuttavat jutut heitin suosiolla hemmettiin. Jäljelle jääneet tavarat yritin järjestää nimenomaan käyttötarkoitusta ajatellen - mitä käytetään usein, mitä ei? Kahvipaketti ja suodatinpussit olivat periaatteessa käytännölliset kahvinkeittimen päällä olevassa kaapissa, mutta käytännössä ei - joten siirsin ne suosiolla viereiseen kaappiin ja avot, jo helpottui kahvinkeittimen lataaminen, kun ei tarvitse ovien ja kansien kanssa pelleillä.
 

Meillä on ihan aina ollut astiat korkeassa kaapistossa ikkunan luona ja ruoka-aineet pienemmissä yläkaapeissa, ihan jo silloin kun äiti vielä asui täällä. Mä oon jo kuukausia haaveillut isoista vetolaatikoista, joissa kaikki astiat olisi helppo säilyttää, mutta koska meillä ei sellaisia ole kuin muutama, piti tehdä kompromissi. Siispä siirsin astiat yläkaappeihin!


Korkeaan kaappiin heitin sen sijaan kattilat ja pannut, muovikipot ynnä muut randomit jutut, sekä kuiva-aineet, jotka muuten mahtuivat sinne paljon paremmin kuin mitä noihin ahtaisiin kaappeihin. Nyt ei tarvitse kuin avata kaapin ovet ja samantien näkee mitä kaikkea on ja mitä tarvittaisiin lisää, ai että.


Koko juttu lähti oikeastaan liikkeelle siitä, että jostain syystä tahdoin siirtää tietyt kuiva-aineet lasipurkkeihin (saman tempun tein kylppärissä pyykinpesuaineille jo ikuisuus sitten - siitä se ajatus sitten varmaankin lähti, koska oon siitä asti haaveillut kohokirjoittimesta). Ange onneksi pelasti mun päivän lainaamalla mulle dymon - siitähän se riemu vasta repesikin, ai hitsi. Mun tekisi nyt sitten mieli nakuttaa noita lappuja ihan kaikkialle lavuaarista yöpöytään, haha. Keittiö tuntuu heti enemmän meidän keittöltä äidin keittiön sijaan ja oon muutenkin melko tyytyväinen uuteen järjestykseen. Pientä fiksausta saattaapi vielä vaatia, mutta kuten kanssaeläjän kanssa yhdessä todettiin, kokeilemalla se paras vaihtoehto selviää.


Tämän operaation innoittamana tilasin yhden asiaan liittyvän kirjan, jonka hankintaa olen miettinyt jo aikaisemmin... siitäpä lisää postipaketin saapuessa, en taaskaan malttaisi millään odottaa! Mä olen aina ollut niiiiin nyt-heti-välittömästi -tyyppiä, enkä vissiin muuksi muutu ikinä...

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

cambridge - vko 7 | + mausteinen kookos-tofukeitto


PERJANTAINA en pitänyt minkäänlaista ruokapäiväkirjaa, enkä iltaa kohden pahemmin enää miettinyt mitä suuhuni laitan, mutta yritin toki kuunnella omaa kehoani ja näinpä ähkyltä vältyttiin, jes! Me kolme villeintä juhlistimme tosiaan työkaverin synttäreitä ihan pilkkuun asti ja oli kyllä älyttömän kivaa - ainakin mulla, muista en tiedä, haha. Joskus sitä vaan pitää päästä ulos tuulettumaan ja irrotella urakalla, tietteks?

LAUANTAINA palasin kiltisti heti ruotuun mitä syömisiin ja POP pilatekseen tulee, vaikken ruokapäivistä konkreettisesti pitänytkään tai kaikkia syömisiäni edes punninnut. Yllättävän helposti kävi, eikä pahemmin edes iskenyt mättöhimotus, kuten normaalisti krapulapäivinä. Tosin, oli sen verran kummallinen krapulapäivä muutenkin, että päädyin pistämään meidän keittiön järjestyksen lähestulkoon kokonaan uusiksi, noin niinkus paria kaappia lukuunottamatta. Nyt se on vihdoinkin meidän keittiö, eikä äidin (jonka muutosta on nyt kuitenkin jo aaaaaika pitkä aika, kröhöm). Ehkä suurin muutos itsessäni, minkä painon putoamisen lisäksi olen havainnut, on lisääntynyt energian määrä - mä jaksan nykyään paljon paremmin tehdä asioita, aina ei tarvitse kinuta Henkkaa seuraksi, että saisi jotain aikaan, ja oon muutenkin omasta mielestäni paremmalla tuulella. Ja hei, edittinä lisättäköön; mä todellakin nukun yöt (ellei Rymy syystä tai toisesta herätä)! Niiiiin luksusta.

SUNNUNTAINA punnitsin jo safkanikin, joskin päivällisellä tästä luistin. Jääkaapissa kökötti edelleen pakettia maustamatonta tofua, joten päätettiin Henkan kanssa yhteistuumin tehdä Idan blogista löytyvästä mausteisesta kookos-tofukeitosta oma versiomme, enkä yksinkertaisesti jaksanut alkaa miettimään kyseisen ruuan kalorimääriä. Bataatin sijaan käytimme porkkanaa, kookosöljyn tilalla oliiviöljyä, en ottanut pähkinöitä jne eli omalta osaltani yritin tehdä fiksuja valintoja.

Sunnuntain syömiset näyttivät siis tältä: (1) 102g mansikoita, 114g maitorahkaa, 8g kaurahiutaleita ja 2g pellavansiemeniä (2) 1 pss + puolikas verigreippi (3) 1 pss (4)  mausteista kookos-tofukeittoa (6) 1 pss + 100g puolukoita ja 1 passionhedelmä


MAUSTEINEN KOOKOS-TOFUKEITTO

kannattaa käydä kurkkaamassa Idan blogista löytyvä ohje TÄÄLTÄ
 
Meidän versiomme:

paketti maustamatonta tofua
2 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl raastettua inkivääriä
loraus oliiviöljyä
0,5 tl kurkumaa
1 rkl fariinisokeria
1,5 rkl punaista thai currytahnaa
kasvisliemikuutio
7-8 dl vettä
1 tlk kookosmaitoa
200g papuja (pakaste)
160g nuudeleita
rucolaa
tuoretta chiliä
pähkinöitä 
Paloiteltiin tofu, kuoritut porkkanat, sipuli ja hienonnettiin valkosipuli. Inkivääriä raasteeksi. Kattilan pohjalle öljyä, sitten sipulit, inkivääri, porkkanat, kurkuma ja fariinisokeri. Hetken päästä sekaan tofu ja currytahna vähäksi aikaa. Kattilaan vettä ja kasvisliemikuutio, annetaan kiehua muutaman minuutin ajan. Sekaan kookosmaito ja pavut, keitetään about minuutti. Sitten joukkoon nuudelit, lieden sammutus ja annetaan hautua kunnes nuudelit ovat pehmeitä. Tarjolle chilin, rucolan ja pähkinöiden kera.

IDAN OHJE on älyttömän selkeä ja helppo, ja senpä takia jopa MINÄ osasin tämän keiton tehdä (okei, tehtiin suurimmaksi osaksi Henkan kanssa yhdessä, mutta olisin osannut yksinkin), jihuu! Mä tekisin varmaan mieluusti enemmänkin erilaisia ruokia, jos ohjeet eivät olisi aina niin hemmetin monimutkaisia ja vaikeasti luettavia, argh. Lisäksi tää keitto oli vieläpä mun ennakkoluuloistani huolimatta ihan törkeän hyvää ja tykkäsimme siitä molemmat, mikä oli ehkä se yllättävin juttu, huhhuh. Meillä kun ei aina noi makumieltymykset mene yksyhteen kanssaeläjän kanssa. Tästä tuli suosikki kertaheitolla ja helppoutensa takia jää ihan varmasti osaksi meidän arkea. Seuraavaksi olen aikeissa käydä mm. Idan blogia vähän paremmin läpi ja tallentaa blogloviniin kaikki ohjeet, joita meinaan tulevaisuudessa kokeilla.

Tulipa tälleen jälkikäteen mieleen, että meikäläisen bravuuri (ja ehdoton lemppari) eli sitruunainen tyrni-mandariinijuustokakku on myöskin Idalta - minä vain muokkasin tämän juustokakun ohjetta hippasen.

soittolistalla vol 4

Helmikuu toi tullessaan muutoksen, tai ainakin halun muuttaa asioita - pikkuhiljaa ja pienissä erissä. Oon kokeillut uusia ruokia, järjestänyt kämppää uuteen uskoon (siitä ehkä lisää juttua myöhemmin), pistänyt paljon vanhaa tavaraa kiertoon, opetellut luopumaan menneestä niin fyysisesti kuin henkisesti, ja yrittänyt sitkeästi pyrkiä eteenpäin kohti sitä ihmistä, jollainen tahdon olla. Siinä sivussa oon kokenut tarpeelliseksi kuunnella välillä uutta musaa... Jostain syystä tänään en koe tarpeelliseksi selittää yhtään mitään, paitsi että iskä on viemässä minut ja siskon Semmareiden konserttiin, enkä mä voisi olla onnellisempi - mä olen todella pitkään tahtonut nää tyypit nähdä, ja oon jo pidempään miettinyt, että tahtoisin joskus mennä nimenomaan iskän kanssa. Konsertti sattuu samalle viikolle kuin minilomani, joka on tarkoitus pyhittää pääsykokeisiin valmistautuen, mutta tästä en voinut kieltäytyä, en sitten millään! Enkä olisi halunnutkaan.

*** 

SEMMARIT | oboe ja maito


EVELINA | vuoristorataa


REINO NORDIN | puhu vaan


ROBIN feat SANNI | miten eskimot suutelee?

JUSTIMUS | koirat vs kissat


perjantai 26. helmikuuta 2016

cambridge - vko 7 | vaikeuksien kautta voittoon?



Keskiviikkona oli kahden neitokaisen yhteissynttärit, jotka olin suoraan sanottuna täysin unohtanut, hups?! Tuli luonnollisesti hieman herkuteltua, kun en totaalikieltäytymistä edelleenkään kannata. Karkkia meni ehkä hippasen enemmän kuin olin ajatellut, mutta noin niinkus muutoin aika hillitysti söin, jee! Ehkä mä jotain olen tässä matkan varrella oppinut. Torstaina sorruin sitten sämpylään ja tänään (perjantaina) on tiedossa työkaverin synttärit, joten tällä viikolla en taida hirveästi puntarille hyppiä... Ja ei, en missään nimessä aio pysyä tänään pelkällä vesilinjalla.

Miksi? No. Musta tuntuu, että sanon tämän miten tahansa, niin joku ymmärtää asian väärin, pahoittelen jo etukäteen O.o. Mä en aio olla juomatta, koska mä en ole se tyyppi. Ei sillä, että siinä tyypissä olisi mitään vikaa, jokainen tavallaan, mutta jos mun kokonaisvaltaiseen hyvinvointiprojektiini kuuluu oleellisena osana myös itsensä hyväksyminen, niin mä en näe mitään syytä miksen voisi olla minä ystävieni kesken ja mä nyt vaan olen se tyyppi, joka ei ole tyttöjen illoissa vesilinjalla, ja jolla on yleensä  (ehkä vähän ärsyttävänkin?) hauskaa. Aina mut voi jättää kutsumatta, jos minä en kelpaa sellaisena kuin olen. Että siinäpä se.

Anyway. Tällä viikolla motivaatio on ollut hieman kadoksissa, enkä osaa sanoa miksi. Kaloreiden laskeminen on ollut huolimatonta, mutta jos jotain positiivista, suhteellisen hyvin olen sentään pysynyt suunnitellussa rungossa. Kyllä siitä mulle vielä rutiini saadaan, sanoisin.

Olin eilen jotenkin niin rättipoikkikatki töistä tullessa, että jätin POP pilateksen väliin (vaikka tähän asti olen pyrkinyt pysymään treeniohjelmassa silloinkin, kun ei oikein huvittaisi) ja jälkikäteen kadutti -- kuten aina. Tässä vaiheessa aloin itselleni luontaiseen tapaan miettimään ja murehtimaan etukäteen sekä treenin väliin jättämistä (koska selkeästi just ton yhden kerran takia lihon kymmenen kiloa) että perjantain syömisiä ja juomisia. Ja tietty lauantaikin menee kuitenkin ihan penkin alle ja sit sunnuntai ja ja ja - jaaaa sitten tajusinkin taas sen oman ongelmani, tuo kuuluisia jumiutuminen.

Mä jumiudun edelleen liikaa niihin repsahduksiin, sekä asioihin, joita ei ole vielä edes tapahtunut! Jep, se valoisampi minä tuntuu välillä katoavan sinne negatiivisen pirttihirmun alle, enkä aina itsekään huomaa näin tapahtuvan. Nyt onneksi huomasin, ja stoppasin heti. Sen, että olen antanut itselleni luvan höllätä perjantaina toisen synttäreiden kunniaksi, ei todellakaan tarvitse tarkoittaa sitä, etteikö lauantaina voisi palata ruotuun. Tai sunnuntaina. Eiköhän tällä hetkellä ole tärkeintä, ettei luovuta heti ekassa mutkassa, sillä progress is progress no matter how small.


keskiviikko 24. helmikuuta 2016

rymy the (melkein) eräkoira


Jostain itselleni täysin käsittämättömästä syystä, kanssaeläjä on jo pidempään ollut innostunut vaeltamisesta - kesällä mä sen vielä jotenkuten ymmärrän (paitsi että silloinkin näen sieluni silmin kaikki ne vaanivat karhut, ilvekset, käärmeet, hyttyset, hämähäkit jne), mutta että joku ihan oikeasti menee kylmällä kelillä innoisaan tarpomaan lumen valtaamaan metikköön, ja jää sinne jopa yöksi, sitä mä en vaan voi käsittää, haha. Eikä mun onneksi tarvitsekaan! Tai no, kyllä mä tavallaan näitä kuvia katsellessa ymmärrän, joo, mutta sitten mä muistan sen kylmän - eikä muuten pätkän vertaa enää houkuta, hyr. Rymy ei ole vielä yhdellekään pidemmälle reissulle lähtenyt mukaan (ehkä kesällä voisikin), mutta tässä yksi päivä otus pääsi Henkan ja tämän isän mukaan metsään muutamaksi tunniksi. Lunta oli enemmän kuin tarpeeksi ja vaikkei Rymyllä ollutkaan lumikenkiä, toisin kuin tovereillaan, hyvin oli eteneminen sujunut eikä ollut iskenyt vilukaan (haalari oli varmuuden vuoksi kyllä repussa). Henkan ei-niin-koirallinen versio samaisesta reissusta löytyy muuten TÄÄLTÄ.

--- 
On Tuesday Henkka and his Dad spent a few hours walking in the forest with snowshoes and Rymy got to go with them, yay! I was at work at the time but that's fine because quite frankly, this isn't exactly my kind of "fun", haha. They're actually planning on going hiking together next week - for two days or so! They will be sleeping outdoors which is just crazy if you ask me o.O Naturally Rymy will stay home with me, we prefer sleeping in our warm, cozy beds ;D

tiistai 23. helmikuuta 2016

cambridge - viikko 7 | taso 3


No niin, nyt sitä sitten ollaan TASOLLA 3. Kiinnittäessäni kaapin oveen uutta ateriointirunkoa, tajusin tehneeni edellisellä kerralla ihan samalla tavalla... Kylläpähän meikäläisen Camppaus sittenkin viimeksi kosahti kolmosella, ei kakkosella. Ja tietteks, mä tavallaan tiedän jo, missä mentiin vikaan. Mä lopetin Cambridge-aterioiden syömisen liian aikaisin lähinnä kustannusyistä, mutta luulen, että olisin saanut pidettyä jo saavutetun painon ilman yhtä pientä suurta ongelmaa (motivaation totaalisen katoamisen lisäksi).

Kaloreiden laskeminen, mikä siinä onkin niin pirun hankalaa?!

Se on just se asia, mikä on alusta asti tuottanut mulle hirveitä päänsärkyjä ja jomotuksia. Ei sen takia, etten jaksaisi, vaan sen takia etten ihan oikeasti osaaa - turhaudun todella nopeasti ja tällöin usein heitän hanskat tiskiin. FatSecret ja uusi toimiva puhelimeni ovat niiiiiin pelastaneet mut tässä suhteessa, toi kännykän sovellus on aivan huippu! Nyt ainoa asia mikä oikeasti askarruttaa enemmän, on tuo päivällisen kalorimäärä. Se on mun mielestä tosi vaikea hahmottaa, kun ruokaan laitetaan jos jonkinlaista tahnaa, töhnää ja maustetta. Joku varmaankin miettii miksen sitten vain välttele niitä, mutta mä en tahdo. Mä tahdon opetella syömään oikein, eikä siihen kuulu kaiken välttely - vaan se kohtuus, goddammit!

Oon tunnetusti joissain asioissa vähän liian perfektionisti, eli jos homma ei toimi, jätän sen kiukkuisena kokonaan sikseen.  Tällä kierroksella päätin, etten antaisi asian vaivata liikaa. So what jos välillä tulee virheitä kaloreiden laskennassa? Juuri edellisessä Cambridge-postauksessa kerroin, miten mun asenne on matkan varrella hieman muuttunut. Enää ei kyse ole pelkästään painosta, vaan siitä kokonaisvaltaisesta elämäntaparempasta, eikä mun mielestä muutamat ylimmääräiset kalorit horjuta hommaa liikaa, ainakaan jos ne tulevat ihan normaalista (ja periaatteessa terveellisestä) kotiruuasta.

Kaloreiden laskeminen ei kuitenkaan ole se mun ainoa heikko kohtani, samaan listaan mahtuu myös aterioiden rytmittäminen ja annoskoot, voi huoh. Siksipä aion nyt panostaa siihen ihan kunnolla; muokkasin valmentajan antamaa runkoa hitusen ja lopputulos näyttää tällä erää tältä:

(1) klo 08-09: kaurapuuro, ruisleipää rehujen kera tai smoothie | (2) klo 11-12: keylimepiepirtelö + hedelmä* | (3) klo 14-15: keylimepiepirtelö | (4) klo 16-18: päivällinen* | (5) klo 19-20: keylimepiepirtelö (½) + marjoja* | (6) klo 21-22: keylimepiepirtelö (½) + marjoja*

*yhdistettävissä tai siirrettävissä päivän mukaan *jompikumpi riippuen työvuorosta

Esimerkiksi MAANANTAINA kävi niin, että Henkan oli tarkoitus loihtia ruoka kello neljään mennessä, mutta koska kalan pitikin antaa marinoitua (kaksi tuntia, mitä ei tosiaan oltu huomattu alkuperäistä ohjetta lukiessamme), söinkin kotona puolikkaan pirtelön marjojen kera ja 17.30 sitten lohta, riisiä ja kasviksia. Tämän aterian kalorimäärästä en ollut täysin varma (punnitsin kyllä kaiken, mitä lautaselleni päätyi), mutta kompensoin sitten ottamalla varmuuden vuoksi vähän normaalia pienemmän lautasen käyttöön. Kala oli ihan törkeän herkullista, ja vaikka kuinka olisin tahtonut lisää, pitäydyin päätöksessäni olla lipsumatta.  Tänään, eli tiistaina, söin samaa ruokaa.


Jatkossa on ehdottomasti muistettava tietynlainen joustavuus. Esim, jos heitän aamulla marjoja puuron tai smoothien sekaan, illalla niitä voisi ottaa vähemmän. Jos aamusmoothiessa on hedelmää enemmänkin, täytyy kompensoida lounaalla jne. Tämän koin viimeksi todella hankalaksi, mutta eiköhän tuo FatSecret auta tässäkin asiassa, kun sinne saa kätevästi jo etukäteen kirjattua ylös mitä on milloinkin tarkoitus syödä - eli voin rauhassa jo edellisenä iltana suunnitella seuraavan päivän syömiset, kuten teinkin heti maanantaina. Korjailen sitten tarpeen vaatiessa sovellukseen jälkikäteen ne oikeat summat ja ruoka-aineet.

Itselleni äärimmäisen oleellinen tavoite on myös iltapalan "yhdistäminen" ja asteittainen aikaistaminen, mutta ajattelin nyt alkuun kokeilla miltä elämä maistuu yllä olevan rytmityksen kera. Olen ainakin viikon verran nukkunut yöt suhteellisen hyvin, joten yösyömisten poisjääminen on sekin jo suuri henkilökohtainen voitto ja varmasti askel oikeaan suuntaan.

Ja sitä paitsi, jos paino ei laske (vielä ainakin se 5 kiloa olisi tarkoitus rutistaa pois), niin sitten tehdään yhdessä valmentajan kanssa joku taianomainen korjausliike. Aamupaino oli ainakin tänään 68,1kg... jännä nähdä mitä mieltä puntari on huomenna - tai ylihuomenna. Niin tai näin, kyllä tää tästä!

maanantai 22. helmikuuta 2016

sunnuntain mehtäilyt

Jossain tuolla mehtässä nuo miehet Rymyn ja Maunon kanssa sunnuntaina kävivät taas tarpomassa, ja hyvä niin! Koska mulla ei tällä erää sen ihmeempää kerrottavaa ole, enkä just nyt itseäni jaksa toistaa (vaikka muulloin ehkä jaksankin), niin kuvat kertokoon kaiken oleellisen. Luonto on taas heittänyt talviturkin ylleen, vaikka hetken aikaa se yrittikin huijata meitä hippasen keväisemmällä säällä, huoh. Minä ja Rymppä ei oikein tiedetä miten tähän pitäisi suhtautua, me kun tosiaan sitä kesää ollaan odoteltu jo siitä lokakuusta lähtien...

---
Henkka and his friend took Rymy and Mauno to the forest on Sunday (just like they did the day before). Mauno is a rottweilerdobermanmix and a year and a half old. He's such a funny fellow, just adorable! Also, I love the fact Rymy has at least one bigger friend because it means I don't have to constantly worry for the other dog's safety... they get along great which makes me pretty happy, naturally :)

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

cambridge - vko 6 | la-su + punnitus

LAUANTAI

VAPAAPÄIVÄ: (1) ½ pss + 100g mansikoita (2) ½ pss + porkkana (3) broileria ns lämpimällä vihannespedillä + raejuustoa (4) 1 pss + 100g mustikoita ja 50g puolukoita (5) viimeinen pirtelö klo 22.00

Torstaista asti mua on vaivannut pieni himotus. Siis tietteks sen tunteen, kun viikko on mennyt aikaisempiin verrattuna tosi hyvin mitä syömisiin tulee, repsahdukset ovat olleet ihan minimaalisia ja muutenkin on vaan entistä parempi fiilis koko touhun (ja itsensä) suhteen --- ja automaattisesti sitä tahtoisi palkita itsensä jollain hyvällä? Puhuttiin töissä asiasta Angen kanssa, siitä miten tässä nimenomaan on se ongelman juuri. Ennen on aina löytynyt joku syy syödä ja/tai herkutella. NO MORE. Joten, sanoin itselleni EI, enkä lähtenyt edes kauppaan mukaan tästä syystä. Jatkossa tahtoisin rajoittaa herkkupäivät yhteen, samoin ne "herkkuruuat" voisivat olla esim. sunnuntain juttu. Uskon, että meillä kanssaeläjän kanssa homma pysyisi tällä tavoin tasapainossa, koska kumpikaan meistä ei edelleenkään tahdo lähteä totaalikieltäytymään mistään. Ruuan kanssa oon yrittänyt olla tarkkana, mut välttänyt liiallista nipottamista - ihan oman mielenterveyteni ja jaksamiseni takia. Ylipäätään mitä mun syömisiäni katsoo, niin mun mielestä tässäkin asiassa on kyllä edistytty!?

Kaiken huipuksi Henkka hankki itselleen tuuraajan hetkeksi ja vei ystävänsä kanssa koira(t) riehumaan, joten mä sain rauhassa tehdä kolme POP pilates treeniä (Total Body Pilates Workout with Ana Caban & Blogilates, Fat Burning Cardio Warmup | POP Cardio & POP Pilates: Beginner Inner Thighs | Invade London) ilman häiriöitä ja mä olen tästä erityisen kiitollinen ^^; Oon muuten todennut, etten yhtään fanita noita cardio-juttuja - ne on just niitä, joiden liikkeitä en. vaan. hahmota. Aion kyllä jatkossakin niitä kokeilla, mut jos tuntuu siltä, ettei ei yhtään nappaa, niin korvaan sitten vaan sen treenin jollain muulla videolla (ihan tarpeeks cardiolta noi muutkin videot vielä tuntuu, kun kunto on mitä on, hahah) :) Nyt kun oon tavallaan vihdoinkin löytänyt sen tietynlaisen liikkumisen ilon, niin en todellakaan tahdo sitä heti kadottaa tekemällä jotain, mistä en yhtään nauti.

SUNNUNTAI

VAPAAPÄIVÄ: (1) ½ pss (2) ½ pss (3) broileria ns lämpimällä vihannespedillä, raejuustoa + porkkanaraastetta  (4) ½ pss + 120g puolukoita (5) ½ pss + 68g tyrnimarjoja (6) viimeinen pirtelö klo 22.00

POP pilates treeninä tänään POP Pilates for Beginners - Total Body Workout, mikä onkin ollut tähän astisista se mun suosikkini (tein siitä osan itse asiassa eilenkin) ja Beginners Abs & Butt Workout. Jälkimmäisessä meinasi mun vatsalihakset kuolla, voin kertoa! Ehkä se välipäivä voisi sittenkin huomenna tehdä poikaa, alunperin kun suunnittelin sitä vasta tiistaille. Toi tyrnikeylimepiepirtelö oli muuten ihan uusi kokeilu, ja tykkäsin siitäkin! En tiedä olisinko päässyt näin pitkälle ilman tota keylimepietä, suoraan sanottuna O.o

Sunnuntaina oli taas se hirween kamawan pewottawa punnitus, mutta ihme kyllä, natsipuntari kohteli mua tälläkin erää suht lempeästi, huhhuh. Kahdessa viikossa on pudonnut painoa about -2,4kg eli päästiin jo 70:n alle, mikä olikin se mun tämän päivän tavoite, jes! Kieltämättä meinaa pikkasen ottaa pattiin, ettei niitä kiloja lähde aina kerralla se 3 tai enemmän (pysyisi motivaatiokin hippasen helpommin korkealla), mutta oon nyt realistina yrittänyt takoa päähäni faktoja - tässä on kuitenkin edelleen kyse elämäntaparempasta ja siinä suhteessa se puntarin lukema on toisarvoinen. Mä koen oppineeni tällä kertaa enemmän - sisäistäneeni asioita jotenkin paremmin; edellisellä Cambridge-kerralla taisin antaa puntarille liikaa valtaa ja kunniaa. Mitä tähän prosessiin tulee, asenteella todellakin on väliä.

Ja sitä paitsi, Elastista lainatakseni, jos tää ois helppoo niin kaikki tekis niin... sen kun vaan aina muistaisi! Tämän hetkiseen tavoitteeseen on kuitenkin enää 5 kiloa, joten kyllä mä aika ylpeä itsestäni saan jo olla. Oli myöskin yllättävän kiva kuulla Angen suusta, että sen mun edistymisen näkee, koska itsehän sitä on tosi vaikea havaita, vaikka kuinka yrität sinne peiliin tuijotella. Se oikeastaan toimi aikamoisena palkkiona, eikä mua himota mikään herkkukaan enää - toi riitti eli thanks, dude ♥ 

PS. Siirryn maanantaina tasolle 3, joten siitäpä sitten juttua ensi viikolla. Jänskättää jo iiiiihan kamalasti!

lauantai 20. helmikuuta 2016

maunona mehtässä


Rympällä on pari rälläysfrendiä ja yksi heistä on Mauno, Henkan ystävän ihana rottweilerdobermannimix. Poitsun ikää en just nyt tarkalleen muista, mutta pentuhan tuo hassu otus vielä periaatteessa on - ja sen kyllä huomaa, haha. Jostain syystä Mauno ei ole vielä blogiin asti päässyt ollenkaan, vaikka treffattu on kyllä monesti! Koska en tälläkään kertaa lähtenyt mukaan kolmanneksi pyöräksi (miehet jutelkoon miesten juttuja), kuvat ovat Henkan ottamia. Rymy on ollut pari päivää tosi turhautuneen oloinen; on haukkunut jopa ihmisille takapihalla, mitä ei ole siis koskaan ennen tehnyt, joten tuumittiin, että nyt on pakko ottaa kaikki tehokeinot käyttöön ja mm. juoksuttaa niin paljon kuin mahdollista. Tokihan aina on pyritty juoksuttamaan mahdollisimman paljon, mutta onhan metsälenkki koirakaverin kanssa ihan eri asia. Periaatteessa maanantaista lähtien Henkka on taas työttömänä (ellei oman kylän palokunnan päivystyksiä lasketa), mikä sinänsä ei ole yhtään kiva juttu, mutta toisaalta se kuitenkin mahdollistaa metsälenkit vähän kaueampanakin. Tällä hetkellä kaikki meidän vakiopaikat ovat joko suurten lumimassojen tai hiihtäjien valloittamia, kuten joka samperin talvi. Kesä, tule jo...


Kun Rymy tapasi Maunoa ekoja kertoja, mä en oikeasti tiennyt itkisinkö vai nauraisinko - meno oli ihan päätöntä, kummankin osalta, ja koska mä olen tällainen hermoheikko, pelkäsin joka hetki jotain tapahtuvan. Rymy ei tiennyt mitä olisi mieltä tuosta jättiläisen kokoisesta pennusta ja Maunokin tuntui miettivän, että mitenkähän ton rotan kanssa nyt oikein pitäisi leikkiä?! Jossain vaiheessa se yhteinen sävel ja kieli sitten kai löytyi, koska meno lenkeillä näyttää jo aika paljon hallitummalta.


Tai ainakin yleensä näyttää, haha. Mä olen niin iloinen, etten voi sanoin kuvailla - on jotenkin todellatodellatodella mahtavaa, että Rymyllä on näitä isompiakin leikikavereita, joiden kanssa mennä ja rymytä. Mun ei enää tarvitse koko ajan pelätä sydän sykkyrällä kummankaan puolesta, kun tiedän, ettei toinen ihan helpolla mene rikki jokaisesta osumasta tai näykkäisystä. Oon siis jopa harkinnut kuonokopan ostamista, koska jostain syystä Rymy on nyt vihdoinkin oppinut leikkimään vinttarin tavoin - eli käyttää älyttömän paljon hampaitaan siinä örinämörinänsä lomassa, mutta Maunon kanssa tuo ei ainakaan vielä ole ollut ongelma. Henkan mukaan molemmat osaavat myös yllättävän hyvin toisiaan väistellä ja varoa jos tilanne sitä vaatii, vauhtia kun tuppaa välillä olemaan molemmilla ihan kiitettävästi. 

 

Näitä kuvia katsellessa tuli kyllä sellainen fiilis, että olisi joskus kiva lähteä taas poikien mukaan treffaamaan Maunoa ihan livenä, viime kerrasta kun on vierähtänyt hirmuisesti aikaa! Ainakin viimeksi märkiä pusuja sateli kovin, haha. Niiiiiiin ja jos vaikka saataisiin siinä sivussa blogiin paremmat kuvatkin pojasta, mun kännykässä kun on selkeästi parempi kamera ;)