perjantai 12. helmikuuta 2016

randomit räpsyt feat nipsut


Muistan ne ekat kerrat kun tää lauma (miinus Luca, of course) tuli meille kylään - meillä taisi silloin olla vielä Cocokin. Pari ensimmäistä päivää Jymy yritti lähinnä nylkyttää avutonta Rymyä ja muutenkin välillä selviteltiin kuka on kuka. En tiedä onko vaan mun kuvitelmaa, mut kerta kerran jälkeen homma tuntuu toimivan jotenkin... sujuvammin, rauhallisemmin. Ihan niinkuin se yhteinen sävel olisi kutakuinkin löydetty, Rymykin on oppinut sanomaan mitä mieltä on veljen selkäännousuista, eikä muutenkaan enää tarvitse joka kerta käydä samoja keskusteluja.

Tai no, kyllähän Rymy ja Luca keskustelivat - paljon ja äänekkäästi, voin kertoa! Sellasta örinämölinäjuttelua eli tuota perusvinttarikieltä se taisi aikoinaan olla Coconkin kanssa, mutta aika on kai kullannut muistot, sillä joka kerta se pikkasen hirvittää mua. Me NIIN tarvitaan lisää puikkonokka-kavereita, jotta mäkin taas totun noihin ärinäröhinöihin!

Jos ei noita jutteluita lasketa, niin kotona nää vanhemmat koiruudet keskittyivätkin lähinnä nukkumiseen - Tigihän ei muuta varmaan tekisikään, ellei välillä pitäisi hieman komentaa noita nuorempiaan, kun meinaa kauneusunet häiriintyä liiallisen metelin takia. Veljeksiä ei paljoa ulkona oleminen kiinnostanut; kyllä sinne tahdottiin aina välillä, mutta minuuteissa kaivattiin jo takaisin sisään. Lutuinen Luksu sen sijaan olisi keksinyt tekemistä pihalla vaikka tuntikaupalla, kylmästä kelistä huolimatta. Mikäs sen hauskempaa ja lihaksia lämmittävämpää kuin jäisten kakkapökäleiden heittely, jahtaaminen ja syöminen!?

Kaiken kaikkiaan mukava viikko takana, kuten aina. Olisi Sanna voinut mua kyllä ehkä pari kertaa huitaista jollain kovalla esineellä, meinasi välillä työstressi ynnä muut mieltä painavat jutut nousta pintaan ja purkautua yleisenä kireytenä, jolla ei ollut mitään tekemistä itse vieraiden kanssa. Onnea on ystävät, jotka kestävät sua silloinkin kun oot enemmän tai vähemmän dille (kuten eräs vanha opettajani usein oppilaitaan kutsui) - ja jotka ovat itsekin vähän pöljiä, haha :D

---
Heya! Here with a few random pictures from last week. I remember the first times the gang (minus Luca) came to visit us and now it feels like every time they come here, everything goes a little... smoother, I guess? Almost as if the dogs have come to an understanding of some sort and there's no need to discuss who's who anymore, at least not like in the beginning. Of course, Rymy and Luca did talk, a lot and loudly! I actually think we need more whippet-friends because the sounds they make while playing, they sound scary to my ear - even though it was the same with Coco (the dog who stayed with us for 6 months). I suppose I've just forgotten. The weather wasn't the best so mostly the older dogs just chilled and enjoyed their beauty sleeps (especially Tigi) whereas Luca would have loved to stay outside and play with frozen poops (before eating them, naturally). I had a nice week, even though workstress and not so pleasant thoughts occupying my mind did make me a little tense. But I'm lucky to have a friend who can deal with me, even when I'm not in my best behavior ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti