lauantai 19. marraskuuta 2016

viimallinen viikonloppu


Hola! Olin kaukaa viisas (sekä luonteelleni uskollinen) ja loin meidän viikonlopun vieraalle ihan oman tunnisteensa eli tästä lähin Viimaan liittyvät postaukset löytyvät kätsysti FEAT VIIMA THE VILLI(S) -tunnisteen alta. Viima on vieraillut meillä muutamaan otteeseen tässä parin viikon sisään, mutta eihän tuosta termiitistä meinaa mitään kuvia saada. Tai no, kyllä saa, mutta ne ovat niinkus tätä luokkaa:


Tossa jokunen aika sitten Viiman emäntä kyseli olisiko meillä mahiksia ottaa riiviöpenska viikonlopuksi hoitoon. Mä suostuin aikalailla heti - sillä varauksella, että piti ensin tarkistaa Henkan työvuorot. En halunnut heti ensimmäisellä kerralla jäädä näiden kahden kanssa täysin yksikseni, enkä myöskään halunnut Henkan joutuvan valvomaan öitä, kun eipä tuolla muutenkaan ole hirveästi työvuorojen välissä aikaa lepäillä. Mä en ollut missään vaiheessa sinänsä huolissani, mutta kyllä mua vähän jännitti etukäteen ajatus pennun yökyläilystä... lähinnä siltä kannalta ajateltuna, jotta saadaankohan me nukkua niinkus ollenkaan. 


Ensinnäkin, Rymyllä on tapana vallata poikkeuksetta vieraspedit ja yleensä sen kiellän - noin kymmenen kertaa yössä, huoh. Toiseksi, hoitokoiruudet ovat aina pari ekaa yötä olleet todella levottomia, joten odotin kaikinpuolin rauhatonta yötä. Petipolitiikn suhteen tein Viiman kohdalla poikkeuksen; Viima nimittäin selkeästi hakeutui jatkuvasti pötkölleen Rymyn viereen, eikä Rymyä tämä tuntunut illaan mittaan haittaavan, joten niinpä raahasin Viiman pedin sänkymme viereen, enkä kieltänyt Rymyä asettumasta siihen. Rymyhän hiffasi pedin välittömästi ja varovasti minua vilkuillen, suoritti normaalin valtausliikkeensä. About sekunnin tai kahden jälkeen (okei, no hetken pentu vielä retuutti lelua, ennen kuin tajusi tilanteen ja malttoi itsekin rauhoittua) Viima ilmestyi Rympylän seuraksi. Siihen se Rymyn kylkeen pisti ittensä maate, sulki silmänsä ja nukkui. O_____O Voi sitä järkytyksen määrää, haha. Vannon, että meillä ei koskaan-ikinä-milloinkaan ole ollut näin helppoa koiraa yökylässä! Ehkä :D


Sitä en tiedä olisiko Viima nukkunut aamuun asti ilman heräämisiä, sillä Rymy-perkele päätti aamuyöllä aloittaa normaalin shownsa. Tosin, lohdullista kyllä, saimme kerrankin nukkua sentään sinne viiteen asti - Rymy kun on taas parisen viikkoa herätellyt meitä pitkin öitä kylmyyden takia. Kiersin kämpän läpi varmana siitä, että löydän vähintään kymmenet pissat ja viidet kakat, mutta ei, ei mitään. Menin takaisin sänkyyn ajatellen, että eipähän tässä varmaan enää nukuta, mutta hetken aikaa riehuttuaan, Viima asettui taas makuulle ja jatkoi unia. Aamulla Henkka oli muuten löytänyt pissat sohvalta fleecen päältä, mutta valitsen enemmin peiton pesun ja nahkasohvan pyyhinnän lattian siivomisen sijaan - meillä kun ei enää ole muovimattoa vaan laminaatti. 


Toisin sanoen meillä on sujunut tosi hyvin; ollaan käyty ahkerasti pissalla, välillä Rymyn kanssa ja välillä ilman. Joskus mulla on hihnassa nätisti kävelevä suloinen pentu, joskus pieni tumma tornado, haha. Viima on syönyt suht hyvin, joskin Rympän safka on miljoona kertaa herkullisempaa ja eilen illalla termiitti ehtikin osingolle kun selkäni käänsin. Eikä Rymyä tietenkään sekään haitannut, hölmö kun on. Kovasti nämä kaksi ähisevät ja örisevät, ja useimmiten tietenkin sohvalla. Välillä Viimaa on tottakai jouduttu pikkasen komentamaan, kun ei anna hetken rauhaa Rymylle, eikä Rymy hirveän helposti Viimalle ärähdä tosissaan. Toisaalta melkein toivoisin, että oppisi hieman "puolustamaan" tilaansa, mutta ehkä parempi --- ette usko! 


Juuri äskeistä kappaletta kirjoittaessani sohvalta kuului kamala rähinä ja tämän jälkeen hirveä vinkuminen - hyvä ettei meikäläisen sydän pysähtynyt, huhhuh. Rymy vissiinkin luki ajatukseni; se sai selvästi tarpeekseen naamassaan roikkuvasta pennusta ja kertoi sen Viimalle varsin äänekkäästi. Tämän jälkeen pentu vihdoin tajusi jättää Rymyn vähäksi aikaa rauhaan ja kävi itsekin pötkölleen sohvan toiseen päähän. Sohvan seinänpuoleinen pääty ollaan muutenkin nyt rauhoitettu Rymylle, eli siellä ei anneta Viiman läpsiä Rymyä yhtään. Ärähdyksen jälkeen Rymy siirtyikin "turvapaikkaansa" pötköttämään ja Viima jäi omalle suosikkipaikalleen sohvan toiseen päähän. Hetken päästä vilkaisin taakseni ja aaws, toinen oli hissukseen hivuttautunut pikkasen lähemmäs uinumaan. Kahtokaa nyt, melkein kuin nuo pitäisivät toisiaan tassusta ♥


Rymystä olen kyllä ollut todella ylpeä, sillä vaikka se välillä tosiaan ärähtää naamassaan roikkuvalle pennulle, se on ollut todella kärsivällinen ja osannut leikkiä normaalia rauhallisemmin. Suurimmaksi osaksi se on itse asiassa vaan ottanut chillisti ja katsellut riekkuvaa pentua, haha. Niin ja hei, nahkaluita Rymy on syönyt varmaan viikon edestä. Mikähän siinä on, että kaverin seurassa ne maistuvat, mutta yksin ollessaan niihin ei kiinnitetä juuri mitään huomiota?! Mistä tulikin mieleen, että me suunnataan ensi viikon perjantaina Evidensiaan hammashoitoon, koska Rympylän hammaskalusto on taas ihan hirveässä kunnossa... anyway. Taidan käyttää tämän hetken hiljaisuuden hyväksi ja palata eHOPSin pariin suunnittelemaan tulevia opintoja. Loppuun vielä kuva eiliseltä illalta, jossa Rympylä miettii, että mihinkähän sitä on taas jouduttu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti