sunnuntai 3. syyskuuta 2017

rymyn kesäterkut


Oon varmaan viikkoja miettinyt taas vaihteeksi, että miten tän blogihiljaisuuden rikkoisin - miettinyt miten mä parhaiten selittäisin minne hävisin ja miksi, mutta tulin siihen tulokseen, ettei mun varmaankaan tarvitse... ei tää taida olla ensimmäinen kerta, kröhöm. Tällä erää riittänee kun kerron, että viime kuukaudet ovat olleet henkisesti raskaita, eikä vähiten meille läheisen ihmisen sairastumisen ja poisnukkumisen takia. Henkan kesäloma on ohi ja meikäläinen palaa opinahjoon huomenna... käsittämätöntä! Kieltämättä tuntuu vähän siltä, ettei tänä kesänä (sikälimikäli tätä harmauden ja sateen multihuipentumaa voi oikeasti edes kutsua kesäksi) oikein ehtinyt kaiken huolen ja surun keskellä kunnolla edes lataamaan akkuja, mutta jospa se tästä... Mä en just nyt kuitenkaan halua omasta tilanteestani sen enempää höpötellä - Rymyn elämässä puhaltaa uudet tuulet, nääs! Ensiksi kuitenkin muutamat kuvat meidän "kesältä":


Käytiin heinäkuun alussa moikkaamassa Serppaa ja Myytiskää yhden viikonlopun verran ja tuo pieni irtiotto arjesta tuli niin tarpeeseen! Rymy nautti silminnähden auringosta, valtavasta pihasta ja varsinkin nurmikosta ♥ Samalla reissulla otin muuten Myytistä ja mun äidistäni jotenkin tosi mainion kuvan ja sen ehdinkin silloin heti postaamaan instaan :D


Bongaa vauhtiwhippet :D


Bestikset ♥___♥


Kiitos iskän kyydityksen, me päästiin Rympän kanssa viikoksi mummilaan pappan passattavaksi ja pyörähdettiin siinä sivussa myös kummieni mökillä (oli muuten tod näk tämän "kesän" eka ja vika kerta kun meikäläinen ui, surullista). Rymy tulee ihan älyttömän hyvin toimeen kummieni westien kanssa, eikä lähde mökin pihapiiristä nenänsä perässä mitenkään hälyttävän pihalle, mikä on tosi huojentavaa. Rymy seisoi itse asiassa pitkälti saunan oven takana vinkumassa sen aikaa, kun kehtasin sinne ilman hänen majesteettiaan mennä, haha.


Myös melkoisen rohkea jänönen kävi mökillä kylässä meidän siellä ollessa! Onneksi kumpikaan koirista ei otusta huomannut... vaikka toisaalta, olisihan se ollut ihan kiva nähdä Rympän reaktio tälleen sateella; olisikohan mahtanut lähteä katoksen suojasta mihinkään? :D 


Sateesta "nautittiin" myös seuraavana päivänä... ystäväni ajoi Nummelaan omien koiruuksiensa kanssa ja me ei-sokerista-tehdyt reippailimme kaatosateessa höpöttäen ja mm. mustikoita syöden. Oli kyllä niin terapeuttinen lenkki, eikä tuo sadekaan oikeastaan haitannut mitenkään - ainakaan meitä ihmisiä :D


Niiiiiin ja tosiaan, treffattiin ekaa kertaa ikinä ystäväni perheen uusin jäsen eli kuvassa näkyvä kaunokainen ♥ Aivan ihana neiti, en voi muuta sanoa.


Onneksi me saatiin mummin ja papan luona nauttia myös auringosta! Meikäläisestä pihalla parasta oli marjojen syönti - Rymystä parasta oli sen sijaan pihan kokonaisvaltainen vahtiminen, vaikka malttoi tuo onneksi välillä ottaa tehotirsojakin... ja syödä mm. karviaisia mun kanssani :)


Käytiin syömässä kummieni luona ja myös siellä Rymy muisti oleellisen... kerjäämisen ja vahtimisen, kuinkas muutenkaan.

Ja sitten niitä vähän uudempia kuulumisia - long story short: Käytiin lekurissa elokuussa ja mä koin elämäni shokin... vaaka näytti Rymyn painoksi 17,2 kiloa. Kyllä, oikeasti. Okei, no ei se ihan täysin yllärinä tullut, koska pari ihmistä ehti mulle meidän reissulla kohteliaasti huomauttaa Rymyn painosta, mut silti... ei sitä vaan ite jotenkin näe. Mä päätin, että asialle tehdään samantien jotain ja otettiinkin Henkan kanssa itteämme niskasta kiinni välittömästi!


Tästä johtuen uskaltauduttiin vihdoinkin sekä etsimään lähin koirapuisto että käymään siellä. Ollaankin tän parin viikon ajan koirapuistoiltu lähestulkoon päivittäin joko kävellen tai autolla. Alkuun Rymy lähinnä kyyhötti sylissä tai puiston penkillä - tässä yhtenä päivänä se meni ja loikkasi ensitöikseen penkillä istuvan naisen syliin (ai että mua muuten hävetti), mutta onneksi naista vain nauratti koko juttu.


Joka kerta Rymy kuitenkin uskaltautuu rohkeammin muiden koirien luokse sekä kauemmas ja kauemmas meistä, joten keräillään sitä rohkeutta ja itseluottamusta tälleen pikkuhiljaa. Tästä syystä en myöskään kieltänyt ekoilla kerroilla Rymyä tulemasta syliin tai seisomasta/istumasta puiston penkeillä, joskin pistän alas heti jos sieltä alkaa muita komentamaan. Nyt en ota enää edes syliin, mutta penkille saa edelleen tulla jos on hiljaa. Tänään Rymy jopa ihan kunnolla juoksi parin muun koiran kanssa ympäri puistoa - olin haljeta ilosta! SE LIIKKUU, OU MAI GAAAD.


Kaikesta huolimatta Rymyllä tuntuu aina olevan kovasti muille asiaa ja useasti muiden innostuessa leikkimään, Rymy vähintään käväisee paikalla vähän leukojaan louskuttamassa... en oikein tiedä mitä mieltä olen asiasta. Toisaalta on rasittavaa, että mun koira on vähän väliä äänessä, mutta toisaalta on mukavaa, että se välillä uskaltautuu ottamaan osaa leikkiin vaikkakin sitten äänekkäästi. On myös suhteellisen huvittavaa, miten koirien juoksuleikit ja painit katkeavat aina välittömästi uuden kaverin lähestyessä puistoa, jolloin koko lauma kerääntyy aidalle tervetuliaskonsertoimaan.


Alkuun Rymy ei antanut oikeastaan kenenkään tulla lähelle tai oikeammin sanottuna, Rymy pyrki aina karkuun jos joku tuli liian lähelle. Nyt ollaan onneksi siinä pisteessä, että talonkin kokoinen koira saa jo vähän nuuskuttaa eli Rymy ei enää keskity pelkästään oman persuksensa suojelemiseen, haha.


Niin, ja ollaan tosiaan palattu raakaruuan - tai oikeastaan sekaruuan - ihmeellisen maailmaan eli aamulla meillä tarjoillaan nappuloita ja illalla sitten jotain ihan muuta. Meidän on ensinnäkin ihan pakko saada Rymyn painoa alemmas (tällä hetkellä ollaan about 16 kilon kohdalla, jes!), mutta vielä tärkeämpänä koen hammashuollon... Rymyn hampaiden peseminen on täyttä tuskaa ja lääkäri huomautti alkavasta ientulehduksesta. Tämä ei sinänsä ollut mikään uutinen; viime vuoden marraskuussa käytiin putsaamassa hampaat ja jo tuolloin todettiin, että muutamassa yläetuhampaassa on lievästi syventyneitä ientaskuja ja että hampaiden hoitoa pitäisi tehostaa. Meitä ohjeistettiin muun muassa harjaamaan Rymyn hampaita, mutta eihän siitä oikein tullut mitään ja kaiken huolen ja surun ja mukakiireen keskellä koko homma vain yksinkertaisesti unohtui. Kuten sanoin, viimeinen vuosi on ollut todella raskas... tää taisi olla eka vuosi, kun en jaksanut blogin puolella (tai ylipäätään missään) noteerata edes Rymyn 6-vuotissynttäreitä. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että on aika siirtyä eteenpäin. Nyt on aika keskittyä taas vähän enemmän meihin, omaan itseensä ja tuohon meidän karvaiseen lapseen. Alku on ainakin lupaava, eikö?!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

home sweet home - again

No hei mutta! Tajusin just, että vaikka meiän kämppä on kyllä vilahdellut kuvissa, taisin silloin muuton jälkeen kokonaan unohtaa esitellä kodin lopullisen lookin, hups. Mullahan siis oli vakaa aikomus postata muutamat kuvat esittelykelpoisesta kämpästä, mutta toisin kuitenkin kävi. Tästä voidaan ehkä päätellä se, ettei meiän kämppä oikein ikinä päässyt siihen pisteeseen, että olisin kokenut sen olevan esittelykelpoinen. En tiedä onko se vieläkään, mut minkäs teet. Yritäpä itse muuttaa yli 100:n neliön kämpästä 58:n neliön kämppään, NOT THE EASIEST THING TO DO. Makkarista huomaa ettei kaikille tavaroille ole vieläkään löytynyt paikkaa, mut ehkäpä pienellä konmarituksella sekin ongelma ratkaistaan (better late than never?). Ajattelin kuitenkin jättää kyseisen projektin elokuulle, kun Henkalla on kerrankin muutama viikko putkeen lomaa, joten voidaan sitten yhdessä käydä vähän tiettyjä tavaroita läpi. Anyways, tässäpä se ois, meidän kämppä - tai ainakin keittiö ja olohuone sekä mun oma naisnurkka....... miesnurkka sijaitsee makkarissa, joten esittelen sen sitten toisella erää :D



torstai 29. kesäkuuta 2017

w/ iina (and rymy)


Hellou -- ja tervetuloa uudelleen nimetyn blogin pariin! Airwaves|Whiptailed muuntautui suhteellisen pitkän mietinnän jälkeen simppelisti muotoon With Iina (& Rymy). Rehellisesti sanottuna oon taistellut tän asian kanssa siitä päivästä lähtien, kun yhdistin Rympän blogin omaani. Koska tein päätöksen yhdistämisestä aika extempore, en ollut ehtinyt miettimään uuden blogin nimeä juuri ollenkaan. Joku asteen verran fiksumpi ja reilusti kärsivällisempi, olisi ehkä ajatellut asiaa ensin, mutta mä en halunnut odottaa blogin avaamista siihen asti kunnes The One lävähtäisi naaman eteen. No, en mä tiedä tuleeko tämäkään olemaan blogin lopullinen nimi (käyn tuulella, kyllähän te jo sen olette älykkäinä tyyppeinä huomanneet), mutta mun oli oikeasti pakko tehdä asialle väliaikaisesti jotain. Alkoi ärsyttämään niin maan hemmetisti. Todennäköisesti tulen muokkailemaan blogin ulkoasua pikkuhiljaa joutessani... taas vaihteeksi, haha.

Eipä tuo muutos mihinkään oleelliseen asiaan tule vaikuttamaan, blogin sisältö pysyy aivan samanlaisena sekametelisoppana kuin tähänkin asti... että sori vaan :D Mä en edelleenkään yritä tunkea blogiani mihinkään tiettyyn kategoriaan, koska se ei vaan oo mun juttu. Ei musta ole lifestyle -bloggariksi, tai miksikään muuksikaan tietyntyyppiseksi bloggaajaksi. Vaikka on mulla toisaalta kieltämättä ikävä the dog and the hedgehog -aikoja; kirjoittaminen oli jollain tapaa miljoonasti helpompaa, kun blogin aihealue oli niin rajattu eikä mun tarvinnut miettiä, että mitähän mahdolliset lukijat mahtavat olla tästä ja tuosta postauksesta mieltä. En mä kyllä varsinaisesti vieläkään tuosta asiasta huolta kanna, onneksi. Ehkä suorituspaineet iskisi, jos mulla olisi lukijoita useampi, mutta oon rehellisesti sanottuna ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen... en mä tätä kuitenkaan työkseni tee  tai edes halua tehdä, vaan ihan omaksi ilokseni :) Tää blogi on alusta asti toiminut jonkinsortin kurkistusreikänä meikäläisen arkeen ja sen arjen ajankohtaisimpiin juttuihin riippumatta siitä, onko mulla lukijoita 1 vai enemmän - tää, kuten mun aikaisemmatkin blogini, ovat alusta asti toimineet ikään kuin muistojen kirjana ja senpä takia ne tuottavat eniten iloa juurikin mulle itselleni. Toki jos ne ilahduttavat välillä muitakin meikäläisen lisäksi, niin hei jes, mahtavaa.

Viime vuonna arkeni ajankohtaisin juttu oli ehdottomasti Cambridge, jonka asioista osaan (ainakin teoriassa) tehdä hieman parempia valintoja ja vaikka painonhallinta (tai sen puute, voi huoh) tulee aina tavalla tai toisella olemaan oleellinen osa arkeani, en kyseistä aiheesta ole vähän aikaan mitään postaillut. Yliopisto vei jotenkin salakavalasti mennessään, eh. Sitä en tiedä, palaanko jossain vaiheessa takaisin valmentajan hellään huomaan, mutta ilmoittelen kyllä, jos niin käy. Tällä hetkellä sydäntä lähellä on bujoilu ja se tietenkin näkyy myös blogissa ja youtubessa niin kauan kuin innostusta riittää.  Hieman säälittää se, ettei tuo koiramaailma ole mulle enää niin uusi ja ihmeellinen, että siitä tulisi kirjoitettua yhtä ahkerasti kuin ennen. Rymyä koskevat postaukset (ne löytyvät muuten jatkossakin WHIPTAILED -tunnisteen alta) ovat jäänet selkeästi vähemmälle, koska meidän yhteinen arki on nykyään niin tylsän tasapaksua, ettei siitä oikein keksi mitään sen ihmeellisempää sanottavaa. Toisin sanoen, mä en yhtään tiedä mistä innostun postailemaan seuraavaksi, mutta aina saa huikata, jos joku tietty aihe kiinnostaisi. Eipä mulla muuta!

torstai 8. kesäkuuta 2017

maaliskuun maukkaimmat

Helmikuun tavoin maaliskuukin on nähtävästi alkanut tenttikirjallisuuden parissa, yay. Mitä tentteihin tulee, yliopisto ei oo vastannut mun odotuksiani niinkus yhtään. Siis ensinnäkin tämä kyseinen tentti oli neljän hengen ryhmätentti ja tossa viime viikolla mulla oli erityispedagogiikan paritentti. Oon tän ekan vuoden aikana tehnyt tasan kaksi tenttiä yksin, joista ainoastaan toinen oli sellainen pidempi yleinen tentti ja toinen parin tunnin rutistus, jonka feilasin jännityksestä johtuen ihan täysin. Mut ei se mitään, live and learn! Oppimistehtäviä ja ryhmätöitä onkin sitten saanut tehdä enemmän kuin tarpeeksi...

Maaliskuussa törmäsin Viiman emännän luona aivan ihanaan lastenkirjaan, jossa seikkailee ihan selvä vinttis! ♥ Harmikseni en kyllä enää muista kirjan nimeä, joten se täytynee kysyä kaverilta uudestaan, koska tää on ihan selkeästi yksi mun must have in the future -kirjoistani. Sen lisäksi, että vinttikoira, tän kirjan kuvituksessa vaan oli sitä jotain... mut niin, voihan se olla kyl olla ihan vaan se vinttiskin, haha :D

Tässä kuussa tuli ahmittua kuvataidekasvatuksen kirjoja ja vietettyä muutama päivä tiiviisti koneen ääressä. Fiksuna tyttönä olin tottakai jättänyt kuvataidekasvatuksen portfolion tekemisen ihan viime tippaan, koska jostain kumman syystä oletin, ettei se olisi ihan "niin työläs". No, eihän se ehkä olisikaan ollut, ellen olisi viettänyt ikuisuutta valiten ja editoiden kuvia, joita päädyin sitten laittamaan esseenkin sekaan. Aluksihan mua ei oikeastaan pahemmin koko kurssi edes kiinnostanut, mut heti ekan demon jälkeen muuttui mieli... loppujen lopuksi tää oli vuoden paras kurssi. Opin ihan hirveästi uusia juttuja sekä kuvataidekasvatuksesta että itsestäni ja lisäksi löysin sen kadonneen kipinän luoda jotain - ehkä tää kurssi myös salakavalasti vahvisti mun bujoinnostustani. Mut joo, mä sitten innostuin ihan tosissani sen portfolion tekemisen kanssa ja ottaen huomioon, että väkersin koko paketin kolmessa päivässä, olen enemmän kuin tyytyväinen saamaani neloseen.  

Kuviksen portfoliota varten piti tehdä myös pedagoginen valokuvaustehtävä, jonka senkin jätin tyhmänä viimetippaan - osittain kylläkin sen takia, että mun oli tarkoitus käyttää Henkan porukoiden varastossa olevia lelujani, mutta unohdin koko jutun. Sitten pari päivää ennen deadlineä (ja Henkan ollessa tyyliin parin päivän metsäseikkailulla opistoaikaisen kaverinsa kanssa) mä tajusin, että piruvie, enhän mä niitä leluja tähän hätään mitenkään saa; oli pakko keksiä jotain. Jostain syystä olin kaivanut muuton yhteydessä lelulaatikosta noi mun ja Tiian Pokemon-valot ja jättänyt ne olohuonetta piristämään, ja niiden avullahan saikin sitten ihan makean tarinan aikaan :D Omassani Pikachu etsii ystäväänsä eri värisistä paikoista ja kaveri löytyy lopulta juurikin sieltä, mistä Pikachu lähti ystäväänsä etsimään :D


Totta kai Rymykin osallistui valokuvaustehtävään toimimalla rekvisiittana... alkuun koiraparka ei millään meinannut ymmärtää miksi mamma istuu lattialla ja/tai leikkii hänen leluillaan, mutta aikansa kuvaamista häirittyään, se lopulta päätyi sohvalle ottamaan rennosti. Kuten aina.

Samoihin aikoihin keittö näytti aikalailla tältä, koska mun oli aivan pakko saada se portfolio tehtyä, eikä Henkkaa näkynyt kotona juuri ollenkaan töiden takia (niin ja oli se sen muutaman päivän siellä mehtässä kaverinsa kanssa, hulluja kun ovat... siellä se on nytkin, itse asiassa, ja vieläpä yksin... mut sentään nyt on jo vähän lämpimämmät kelit kuin maaliskuussa, hyr). No, yhden päivän myöhässähän sen tehtävän sitten palautin, mutta jessus, yritys oli kyllä kova ja kämppä itki verta sen takia! Palautettuani tehtävän taisin pitää siivouspäivän... siitä on tullut itse asiassa jo tapa. Tentin tai tehtävän palauttamisen jälkeen on aina siivouspäivä! Ihan parasta.

Viima tuli yhtenä iltana hoitoon pariksi tunniksi ja käänsi veistä haavassa... tottahan toki ystäväni koira on niin fiksu, että se osaa mennä tuonne Rymyn sadan euron petiin - mihin Rymy ei itse osaa mennä, argh! ;D No, okei, edelleenkin: Rymy on sen verran iso ja tuo suuaukon reuna ottaa vissiin ikävästi selkään, joten epäilen, että siksi Rympylä ei tuonne osaa mennä ilman apua. Senhän täytyy aina päästä kierimään hetken aikaa ennen kuin voi asettua paikoilleen. Jos toi suuaukko olisi vaan ihan pikkasen löysempi, huoh.

Meidän autopaikan vieressä on tyhjä kohta. Tai siinä pitäisi olla tyhjä kohta, koska siinä ei ole autopaikkaa, mutta lähestulkoon joka päivä siihen kuitenkin joku auto ilmestyy - naapureiden vieraat käyttävät sitä vieraspaikkana. Meidän autopaikka on vissiin ollut tyhjillään pidempään, sillä monet käyttivät alkuunsa meidänkin paikkaa... jolloin Henkka jätti eräänkin kerran oman autonsa toisen auton perään poikittain ja jätti peräänsä lapun, jossa pyysi soittamaan kun voi tulla siirtämään autoa :D Saattoi olla mun ideani, ahahaha. Anyway. Tossa talvella meidän viereisen paikan vakkarivieras koki yhtenä aamuna mukavan yllätyksen, kun auto olikin valunut eteenpäin - kuvasta se on vähän vaikea nähdä, mutta tuo vasen takarengas on siis kokonaan ilmassa. Onneksi auto oli pysähtynyt tohon puuhun eikä ollut valahtanut alapuolella olevalle parkkipaikalle... Voi olla, että tää juttu hieman huvitti mua, koska TOSSA EI OLE AUTOPAIKKAA GODDAMMIT JA TÄSSÄ SAATTAA OLLA YKSI SYY SIIHEN MIKSI EI. Hetkeen ei auto enää tuohon meidän viereen ilmestynyt - tai siis ei ennen kuin jäät suli... mutta no, niin kauan kuin noi tyypit jättävät autonsa muualle kuin meidän paikalle, niin ehkä mä voin elää tän asian kanssa. Henkan mukaan voisi kuvitella, että meillä on kaksi autopaikkaa... pöh. 

Siinäpä maaliskuun sisältö tälleen tiivistettynä. En voi kuin nauraa sille, miten tasapaksua ja tylsää meidän arki on, haha.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

bujo | siivouslista, dashboard & syyskuun ulkoasu

Täällä taas! Pakko sanoa, että oon käynyt läpi melkoisen tunteiden vuoristoradan tässä muutaman kuukauden sisään mitä omaan bujooni tulee. Oon vuorotellen ollut täysin tyytyväinen ja ylpeä ja sitten äkkiä kokenut hirveää alemmuudentunnetta ja kateutta, kun kaikkien muiden bujot ovat aina niin paljon nätimpiä ja fiksumpia ja järjestelmällisempiä ja sitä rataa. Kuukauden sisään oon kuitenkin saavuttanut suht hyvän "planner peacen" eli jonkinsortin sisäisen rauhan. Älkää kysykö miten - it just happened! Musta on älyttömän inspiroivaa selata muiden kuvia ja ihailla näiden kauniita piirroksia, mutta mulla ei ole pienintäkään aikomusta tai halua tunkea bujooni mitään, mitä en sinne oikeasti halua. Kuten tuutte huomaamaan, en ole tulevaan versioon piirtänyt kuvan kuvaa, mutta tod näk se tulee matkan varrella täyttymään... vähän niinkuin tälleen:


Meitä on moneen junaan ja mä satun matkustamaan siinä junassa, jonka matkustajia ei oo siunattu minkäänlaisilla kynänhallintataidoilla tai edes kyvyillä käsitellä saksia - miten yhden suoran viivan leikkaaminen voikin olla niin pirun vaikeaa?! :D Oon siitä huolimatta tällä hetkellä todellatodellatodella tyytyväinen nykyiseen bujooni. Oon tulevaan versioon tehnyt aikalailla kaikki ne jutut valmiiksi, mitkä ajattelinkin ennen syyskuuta tehdä. Tällä kertaa oon tosiaan pyhästi päättänyt kunnioittaa bujon alkuperäistä päivä kerrallaan -periaatetta, koska uteliaisuus heräsi ja tahdon kokeilla miten se mulla toimisi; saisinko siitä mahdollisesti uuden ns. ruuduttoman iltarutiinin itselleni? Sellainen nimittäin tulisi tarpeeseen, etten jumittaisi aina Netflixin, kännykän, tabletin tai tietokoneen äärellä... Mä tykästyin sillon heti alkuunsa bujon ideaan, mutta mulla on tosiaan tapana innostua ja sit unohtaa. En siis todellakaan luottanut siihen, että tää olisi pysyvä juttu tai että jaksaisin joka ilta alkaa väsäämään seuraavan päivän to-do -listaa, mutta taisin olla väärässä... kerta se on ensimmäinenkin, eiku :D Tää juttu on ihan oikeasti vienyt mut mennessään.

Lisäksi oon vastoin kaikkia odotuksiani tällä hetkellä niiiiiin sinut nykyisen bujon kanssa, ettei mulla oikeastaan ole mikään kiire päästä tätä uutta käyttämään. Odotan sitä kyllä innolla, mutta haluan ihan rauhassa suunnitella esim. vanhaan moleskineen ja/tai irtopaperille tulevia ulkoasuja, jos ja kun silmään osuu joku superkiva. Vaarna, my partner in (every) crime (now and forever, apparently), muuten vinkkasi meikäläiselle gridzzly.comista - ja muutti siinä sivussa koko elämäni, haha. Se, että sä voit tulostaa pisteellisiä sivuja, ai että! Puhdasta rakkautta ♥ Uskoisin, että jokainen pistevihkoja käyttävä bujoilija tietää täsmälleen mitä tarkoitan :D Anyway, moving on!

SIIVOUSLISTA 


Koulujuttujen jälkeen tulevasta bujosta löytyy heti ensimmäisenä siivouslista, johon sain inspiraation ei-niin-yllättäen calendexista. Jokunen kuukausi sitten selasin varmaan viikon verran nettiä yrittäen etsiä sopivaa siivouslistaa, mutta en vaan löytänyt sellaista, joka olisi mulle sopinut, joten pakkohan se sitten oli tehdä itse. Nykyisestä bujosta löytyy samanlainen lista, mutta koska tää on yksi mun käytetyimpiä aukeamia, halusin sen nyt ehdottomasti bujon alkuun.

Periaatteessahan tätä listaa voisi siis käyttää myös vaikkapa siivouksen järjestelmälliseen suunnitteluun, eli voisi esimerkiksi reunustaa tietyillä väreillä ne päivät, jolloin aikoo jonkun tietyn asian tehdä, mutta itse en sitä ole kokenut tarpeelliseksi. Lähinnä tämän listan idea on antaa mulle yleiskuva siitä, milloin viimeksi olen esim. imuroinut koko kämpän tai vaihtanut lakanat. Samalla pystyn seuraamaan allergiaoireitani - jos oireet ovat pahoina, voin kurkata, että milloinkohan sitä on viimeksi tullut pyyhittyä kirjahyllystä pölyt jne. Tää on mulle henkilökohtaisesti todella tärkeä asia, koska meillä on koira. Se, että jouduttaisiin mahdollisesti mun allergiaoireiden takia luopumaan Rymystä, on ehkä yks mun pahimmista peloistani. Helpottaa kun pystyy yhdistämään satunnaiset allergiaoireet enemmäkin huonoon siivoukseen kuin Rymppään - ja kyllä, yhteys on tosiaan ollut havaittavissa.

Oikean sivun yläreunassa on siis ne mun tärkeimmät jutut; pyykkitelineen ja tiskikoneen tyhjentämisen lisäsin ihan vain siksi, että inhoan kumpaakin, joten laatikon värittämisen toivossa noitakin kahta tulee ehkä tehtyä useammin, haha. On muuten toiminut! Ajattelin alkuperäistä listaa tehdessäni, että ehkä kuusi tehtävää per päivä on semmonen maksimi, ja ihan oikein ajattelin. Toki jos innostun siivoamaan kunnolla niin tila loppuu, mutta tärkeimmät saan joka tapauksessa ylös. Lista jatkuu vielä seuraavalla sivulla (alempi kuva) - nykyisessä bujossa mulla on käytössä milloin viimeksi -sivu, eli sinne kirjaan aina milloin viimeksi on esim. eteisen matto pöllytetty tai uuni pesty, mutta jotenkin tämä yhdistelmä miellyttää mua enemmän. Sitä mukaa kun keksin juttuja joita koen tarpeelliseksi pitää silmällä tai joita Henkka haluaa seurata, kehittelen niille eri värein koodeja ja symboleja ja jos nyt joku päivä satun jonkun näistä asioista tekemään, merkkaan kyseisen symbolin edellisen sivun taulukkoon. 

DASHBOARD


Kuvassa oikealla on meikäläisen tuleva dashboard aka mun brain dump aka kojelauta aka ilmoitustaulu ♥ Rakkaalla lapsella on monta nimeä! En tiedä millä nimellä tämmöinen kulkee bujoilun maailmassa, sikälimikäli olen vaan keksinyt pyörän uudestaan, mutta itse en ainakaan vielä ole tämmöiseen mielestäni törmännyt. Tarina oman dashboardini takana on aika simppeli; koska mulla on ollut käytössä viikkonäkymät päivälokien sijaan, en ole voinut pilkkoa suuria projekteja osiin samaan tyyliin kuin mitä päivälokien kohdalla periaatteessa pystyisi tekemään. Niinpä otin käyttöön dashboardin. 

Postauksen ekasta kuvasta näkee, että olen pitänyt siivouspäivän keskiviikkona - en kuitenkaan ole erikseen eritellyt mitä kaikkea mun on tarkoitus tehdä, tyyliin imurointi, lattioiden pesu, lakanoiden vaihto, kirjahyllyn pyyhintä, makkarista pölyt, eteisen järjestäminen, keittiön pöydän raivaus jne. Sen sijaan keskiviikon kohdalla lukee "siivous #102", joka kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoittaa sitä, että sivulta 102 löytyy post-it lappu, johon oon purkanut päivän urakan niin pieniin osiin kuin just sillä kertaa olen kokenut tarpeelliseksi. Joskus se voi olla että siellä lukee yleisesti pölyjen pyyhintä, mutta huonoina päivinä siellä on ihan oikeasti pilkottu koko urakka niin pieniin osiin kuin mahdollista, koska muutoin mä en saa mitään aikaan. Enkä mä tahdo mitään suuria siivousprojekteja tai vastaavia "turhuuksia" bujooni pysyvästi, joten post-it lappu ajaa asian täydellisesti. Nykyisessä bujossa dashboard kulkee nimellä tällä hetkellä, mutta jotenkin toi dashboard ehkä kiteyttää itselleni sivun idean paremmin. Jos tulee joku random ajatus tai mitä tahansa, niin tuonne sen voi lykätä ja sieltä se varmasti löytyy myöhemminkin. Ja siis kyllä, voisihan sitä post-it lappua toki pitää siinä päivän/viikon kohdalla, mut kun se tuntui aina olevan tiellä laittoi sen minne tahansa, jos halusi nähdä koko viikon yhdellä silmäyksellä.


SYYSKUUN ULKOASU


Mitään muuta en bujon alkuun laittanut - siivouslistan jälkeen on vuorossa syyskuu, jolloin aion ootaa uuden bujon käyttöön. Mulla ei ole ollut koskaan tapana piirrellä mitään "Hello June" -tyyppisiä aukeamia, koska siis a) mähän en todellakaan osaa piirtää kuten eka kuva todistaa ja b) mä en ole tarvinnut niitä, joten koin ne hippasen turhiksi. Tää ei sitten missään nimessä tarkoita, että olisin kokenut ne yleisesti ottaen turhiksi sivusyöpöiksi vaan koin ne nimenomaan itselleni turhiksi. Jotkut tekevät niin nättejä sivuja, että ne pitäisi oikeasti lähettää johonkin galleriaan tai vähintään kehystää, mutta musta ei ole moisiin suorituksiin.

Tosi monethan tekee kuukauden alkuun myös sellaisia tavoite -sivuja (goals), joissa listataan tavoitteita sille tulevalle kuukaudelle. Toisaalta tää on ajatuksena vähän kiehtonut, mut toisaalta oon kokenut koko jutun tosi ahdistavana. Ehkä se on se sana: tavoite. Liikaa paineita, hyh. Jossain, enkä nyt saa kuollaksenikaan mieleeni että missä, mä törmäsin ajatukseen "kuukausittaisista mantroista" ja jotenkin toi mantra vaan kuulostaa... ei-niin pelottavalta. 

Mulla oli edellisessä ja on nykyisessäkin bujossa parisuhdesivu/aukeama, jota kylläkin kutsun nimellä don't ruin a good day because of a bad yesterday. Käytännössä se on siis aukeama, johon oon listannut konkreettisia asioita, joissa voisin itse kehittyä paremmaksi ja pieniä keinoja, joilla voisin toista auttaa arjessa. Se aukeama on pakottanut mut tarkkailemaan omaa käytöstäni, miettimään asioita ja oikeasti reflektoimaan omia valintojani - tätä kautta meidän arki on oikeasti muuttunut sujuvammaksi ja no, siitä se ajatus sitten lähti!

En välttämättä tee tulevaan bujoon kyseistä parisuhdeaukeamaa, vaan integroin sen ainakin syyskuun osalta näihin mantroihin. Jokaisen kuukauden kohdalle aion kirjoittaa lauseita, kuten vaikkapa "♥ Anna toisen välillä nukkua aamulla niin pitkään kuin hoputtaa (osaat pissattaa koiran yksinkin)!". Sellaisia mantroja ja lauseita, joiden merkitys tai syy ei ehkä avaudu muille, mutta on varsin merkityksellinen mulle itselleni. Toi lause esimerkiksi muistuttaa mua siitä, että koska Henkka tekee ihan törkeästi duunia ja nukkuu oikeasti paljon vähemmän kuin mitä pitäisi, mun ei ehkä pitäisi olla vaatimassa yhteisiä aamulenkkejä (kun voidaan ihan yhtä hyvin käydä ne myöhemminkin). Oonkin nyt lähiaikoina petrannut tässä(kin) jutussa tosi paljon.


Seuraavaksi on sitten vuorossa itse kuukausinäkymä (monthly log). Mä pitkään pohdin haluanko Ryderin perinteisen version, vai Boho Berryn tai AmandaRachLeen "tyylillä" tehdyn näkymän ja tulin siihen tulokseen, etten loppujen lopuksi tahdo mitään niistä - ainakaan heti. Syyskuussa mennään ihan tavallisella kalenterilaatikolla, johon värikoodailen juttuja, kirjoitan ylös luennot ja demot kellonaikoineen jne. Toisen sivun jätin kokonaan tyhjäksi kaikkea muuta varten. Ikään kuin brain dump, mutta lähinnä tarkoitettu pelkästään kyseisen kuukauden menoille ja tapahtumille. 


Tämän jälkeen bujosta löytyy seurannat eli träkkerit (habit tracker). Jotkuhan seuraavat miljoonaa eri asiaa salikäynneistä instagramin päivityskertoihin, mutta mä itse seuraan tällä hetkellä ainoastaan muutamaa juttua. Nykyisessä bujossa mulla on käytössä viikkoträkkerit, joka itse asiassa näkyykin ylimmässä kuvassa. Mähän en siis kirjoita noiden laatikoiden eteen mitään. Sen sijaan joka viikko oon värittänyt tietyillä väreillä niin monta laatikkoa kuin sillä viikolla koen tarvitsevani. Mulla kulkee bujon takataskussa lappu, josta löytyy varmuuden vuoksi kaikki träkkerissä käyttämäni värikoodit eli voin vaihdella seurattavia asioita viikosta toiseen mieleni mukaan ja samaten voin lisäillä uusia, jos siltä tuntuu. En mä varsinaisesti sitä lappua tarvitse, koska muistan noi pitkälti ulkoa ja pääsääntöisesti seuraan vain Rymyn kynsien leikkausta, herkuttomia päiviä, pop pilatesta, paria henkilökohtaisempaa jutskaa ja allergialääkkeen ottamista. 

Halusin nyt kuitenkin kokeilla tulevassa bujossa uudestaan tällaista kuukausiseurantaa, joten kuukauden alussa tulen sitten värittämään noi laatikot tai ainakin osan niistä. Rymyn lenkkejä olen seurannut myös paljon pienemmässä mittakaavassa, tyyliin "vähintään 50min lenkki", mutta nyt ajattelin alkaa seuraamaan näitä tarkemmin. Aamujen ja iltojen pikapissatuksia en miellä lenkeiksi, joten niiden määrää tai pituutta en tietenkään seuraile. Voi olla, etten tykkää tästä kuukausittaisesta seurannasta tai muista sitä täyttää, mut toisaalta nyt kun se on tän kuukausinäkymän toisella puolella, luulisin sen pysyvän paremmin mielessä. Voi olla, että lisään noiden träkkereiden väliin vielä jonkun pienen jutun, saas nähdä.

Viimeisenä vielä planningwithkaylta bongaamani mielialaseuranta ja rivi päivässä. Haluaisin aina välillä kirjoittaa päiväkirjamerkintöjä bujoon, mutta koska se tuskin tulee tapahtumaan ihan heti tälleen pitkän tauon jälkeen, ajattelin aloittaa hieman helpommalla eli kirjoittamalla joka päivä rivin. Pystypalkkiin väritän sitten yhdellä tai kahdella värillä päivän fiiliksen. Laitan ne värikoodit varmaankin tuonne yläreunaan jos ja kun tulevat ajankohtaiseksi, ihan kaikkien seurantojen värejä en ajattellut opetella ulkoa... ehkä.

Että sellaista, tällä setupilla ja ulkoasulla ajattelin tulevan bujon aloittaa. Mielipiteitä, anyone? :) Ja hei, jos tiedätte suomalaisia blogeja, joissa myös on innostuttu bujoilusta, niin vinkatkaa ihmeessä!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

helmikuun helmet


Helmikuussa mä luin muun muassa lastenkirjallisuuden tenttiin. Käytiin Rympän kanssa Viiman luona, mikä on Rympästä tosi kivaa, koska siellä tyyppi saa olla sängyssä. Viima tuli meille hoitoon yhtenä iltana ja rauhoittui niin lutuisena Rymyn viekkuun nukkumaan, että mun sydän meinasi pakahtua. Käytiin myös moikkaamassa Seraa ja Myytiä, nyt on tosin taas jo ihan kauhea ikävä koko tota poppoota ♥ Helmikuu oli siitä extrakiva (not!) kuukausi, että se jo kesällä alkanut remppa huipentui sitten sisällä talossa tehtäviin jutskiin. Meillä oli hävyttömän monta kertaa ns. avoimet ovet, kun eivät remppamiehet osanneet tarkistaa lähtiessään, että saivatko oven lukkoon - ei edes sen jälkeen, kun asiasta heille mainitsin. Kahdesti. Lopulta Henkka soitti työnjohtajalle/valvojalle/mikälie ja seuraavana päivänä olikin muuten kiva tulla kotiin, kun vessapytty oli liimattu, eikä sitä saanut käyttää... no, onneksi alakerrasta tosiaan löytyy sellainen kämäinen paperiton-saippuaton-pyyhkeetön pieni koppero, yh. Samoihin aikoihin kämpässä oli myös hetkittäin hippasen kylmä, koska remppaajat ottivat noista tuuletusaukoista suojat pois ja jättivät sitten ties miten pitkäksi aikaa nuo tuolleen ammolleen... huoh. Lopulta sitten kysäisin, että mitähän noille meinaavat tehdä ja asia korjaantui, mutta kyllä mä siinä jonkun aikaa mietin, että mitähän tässä tuleman pitää... Tehtiin yhtenä päivänä ihan töööööörkeän hyvää kasvispitsaa, mutta en yhtään enää muista mistä ohjeen nappasin, argh! Onneksi nyt on tuo bujo, mihin saa kaiken niin kätevästi kirjattua ylös, ettei tällasia vahinkoja juurikaan enää käy. Liikuntakasvatuksen tunneilla oli yllättävän kivaa; varsinkin tuon teltan kanssa leikkiminen oli aika jees, haha. Kuvista päätellen meiän helmikuu oli suhteellisen tylsä, mutta sellastahan se meiän elämä muutoinkin on, joten mitä sitä turhaan valehtelemaan :D Täytyy yrittää saada noi seuraavat "osat" pikkasen reippaammin ulos, ei vaan oikein meinaa kännykkä ja tietokone nyt jostain syystä tehdä yhteistyötä... Anyways, ei muuta kuin hyvää sunnuntaita itse kullekin säädylle! :)